Taas luin hyvän ja mielenkiintoisen kirjan,Jukka Sariolan,Ystäväni Seija - Kutsumuksena Afganistan.Varmaan jokainen muistaa viime vuonna kun mediassa oli paljon juttua kahdesta suomalaisesta avustustyöntejästä jotka ammuttiin autoon Afganistanissa. Kirja kertoo toisen naisen elämästä hänen ystävänsä kertomana. Hauska juttu on,että vaikka en tuntenut kirjan päähenkilöä,Seijaa enkä kirjan kirjoittajaa,Jukka Sariolaa aikaisemmin,kirjan luettuani he tuntuivat vanhoilta tutuilta. Mutta antaa kirjan takakannen kertoa tärkeimmät: " Vuonna 2014 helteisen heinäkuun uutisvirran herätti tieto kahden suomalaisen avustustyöntekijän surmasta Afganistanissa. Toinen heistä oli pitkään maassa työskennellyt Seija Järvenpää. Seijan läheinen ystävä Jukka Sariola on koonnut tuntonsa ja muistonsa koskettavaksi kirjaksi. Sariola kertoo rohkeasti erikoisesta ystävyydestä sitkeän naisen kanssa. Tapahtumat etenevät vuosikymmenteen takaa aina Seijan elämän viimeisiin hetkiin. Sariolan sanoin,Seija ei ollut uhkarohkea sankaripyhimya vaan omat lahjansa lähimmäisten käyttöön antanut tavallinen ihminen. Lupaavasti alkanut ura DNA-tutkimuksen parissa sai jäädä kun tilalle tuli jotakin tärkeämpää- syvemmällä oleva kutsumus."
Tässä oleva kukka on käsitelty kuva aikaisemmin blogissa olleesta kuvasta jonka näet täällä . Laitoin tämän kuvan myös Luovan laua...
Kirja oli koskettava lukuelämys minullekin.
VastaaPoistaTosi hyvä kirja. Oli vaikea aloittaa seuraavan lukemista kun ajatukset pyöri pitkään tuossa kirjassa.
VastaaPoista