mutta onneksi jossakin välissä vähän paistoikin.
On kulunut muutama päivä yli vuoden Bestiksen kuolemasta. Pahin suru ja ikävä on muuttunut kaipaukseksi ja iloksi kun sain pitää luonani niin ihanan koiran. Enää en itke joka päivä mutta Bee kyllä käy mielessä joka päivä. On kova koiravauvakuume mutta toistaiseksi olen malttanut mieleni ja vain ihaillut koira/pentukuvia ja -tarinoita. Ehkä vielä joku päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti