Luin kirjan joka alunperin tuntui siltä ettei tämä varmaan ole kovin kiinnostavaa luettavaa. Loppujen lopuksi kirja oli kiinnostava ja hauska,siis hyvä lukukokemus. Opin myös paljon millaista kätilön työ on ennen ollut Suomessa ja sain myös uutta tietoa sota-ajasta. Kirjan takakannesta;" Siihen aikaan kun Bertta Valtonen aloitteli kätilönuraansa,kätilö sai mennä kolistella potilaansa luo hevosen rattailla,polkupyörällä tai vaikkapa resiinalla. Sai myöa varutua siihen ettei syntyvä sijaansa katsonut: se tuli mustalaisen kärryille tai rantapenkalle halkopinon varjoon; se tuli matalaan mökkiin päretuikun kituvassa valossa,tai saarella seisovaan taloon vaarllisimpana kelirikkoaikana.
Bertta Valtosen hersyvät,riemukkaat muistelmat kuljettavat meitä halki kauniin entisen Karjalan sekä Pohjanmaan lakeuksien. pertan värikäs vaellus huipentuu jatkosodan aikaisessa Petroskoissa,missä riuskaotteinen kätilö joutui putkaan peräti kaksi kertaa: ensin virka-asiassa,sitten "tappoon yllytyksestä ja esimiehen vastustuksesta".
Kirja on siis Bertta Valtonen; Kätilönä Karjalassa ja vähän muuallakin.
Tässä oleva kukka on käsitelty kuva aikaisemmin blogissa olleesta kuvasta jonka näet täällä . Laitoin tämän kuvan myös Luovan laua...
Olipa itsenäinen ja moderni nainen tuo jo viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä (1922?) työnsä aloittanut kätilö. Hän paneutui työhönsä, uskalsi ilmaista mielipiteitään ja toimia sekä joskus vastustaa varsin rohkeasti jopa virkavaltaakin, kun tilanne sellaista vaati.
VastaaPoistaKyllä,tosi topakka täti! Näitä valtosia tarvitaan lisää tähän maahan.
VastaaPoista