Viimeinen viikonloppu Ilembulassa

Kuvassa on kaunis kukka minkä bongasin Kisolanzassa missä kävimme kahvilla Ruahan lomalle mennessä. Jos haluat nähdä ja tietää Kisolanzasta enemmän niin pääset sinne otsikkoa klikkaamalla! Joku arveli tämän olevan orkidea tai joku sen sukuinen mutta minulla ei ole kukasta tietoa. Onko sinulla?

Tänään oli taas saunapäivä ja sen jälkeen niin suomalaista kuin tansanialaisia saunojia kerääntyi meille after sauna partyja viettämään. Söimme ihanaa tuoretta ananasta ja lauloimme ja tanssimme. Ajattelin postata nyt kun viikot on usein niin kiireisiä.

Maanantaina on viimeinen työpäiväni orpolassa. Tosi haikeaa. Ajatus Suomeen paluusta on alkanut tuntua jo ihan hyvältä vaikka vielä viime viikolla mietin että taidan siirtää lentoni vielä pari viikkoa eteenpäin. Toki matkustan täältä ensin parisataa kilometriä lähimpään kaupunkiin,Iringaan ja olen siellä yhden päivän ja yön. Sitten pitkä matka,500km Dar es Salaamiin ja vietän siellä joitakin päiviä lomaillen. Sitten lennän Suomeen ja kovasti toivon,ettei siellä ole enää kamalasti lunta ja jäätä silloin kun palaan.

Jos pystyn,postailen jostain matkan varrelta jotain mutta viimeistään sitten kun olen ensi kuussa taas kotona ja nopean nettiyhteyden päässä.

Safariterveiset

Oltiin viime viikonloppuna muutama päivä todellisella lomasafarilla. Hotelli oli täysin luonnon keskellä puskassa ja asuin teltassa missä oli toisella puolella terassi ja takana kylppäri suihkuineen,pukeutumistila jne. Melkein sain raittiin ilman myrkytyksen kun teltan ikkunoita ei suljettu koskaan,tuntui kuin olisin nukkunutkin ulkona. Toki ikkunoissa oli verkot geggoja muita pienempiä ötököitä varten. Safarilla todella pääsi irti kaiksesta muusta ja pystyi rentoutumaan täysin. Paikka on mitä kaunein!

Kävin vain yhdellä safariajelulla ja sen kruunasi gebardin näkeminen. Se oli juuri saalistanut impalan ja pääsiin seuraamaan kun peto veti saaliinsa piiloon ja aloitteli sen syömistä. Sain todella tuijotella pitkään gebardia silmästä silmään ja se oli aikamoinen elämys! Kaunis eläin kokonaisuudessaan! Muuten nähtiin täällä tavallisia kirahveja,seeproja ja elefantteja,impaloita jne mutta eka kertaa elämässäni näin myös strutseja. Ne on kyllä yllättävän isoja lintuja! Kuvia tulee blogeihin enemmän joskus myöhemmin.

Leijona minulta jäi näkemättä,tälläkin kertaa. Matkakaverini ajelivat pari ajelua enemmän ja joka kerran kun en ollut mukana,he näkivät ja kuvasivat leijonia. Hiukan harmitti etten päässyt juuri niille ajeluille mutta tämä kai tarkoittaa vaan yhtä asiaa! Pakko tulla tänne,siis varmaan Tansaniaan,ehkä muuallekin Afrikkaan vielä kerran kun eläinten kuningas on vielä näkemättä ja kuvaamatta. No,onneksi näin ja koin gebardin! :)

Lasten kanssa on mennyt ihan hyvin ja he ovat aina vaan suloisempia! Ihmettelin ottamiani kuvia katsellessa miten suuri muutos lasten kohdalla on tapahtunut siitä kun tulin tänne. Jokainen on kasvanut ja kehittynyt,pari oppinut kävelemään ja useampi oppinut nousemaan tukea vasten ylös. Yksi tyttö on muuttunut valtavasti. Hän ei hymyillyt ollenkaan kun tulin tänne ja oli sairas ja apaattinen. Nyt saan ensimmäisenä aamulla ihanan hymyn ja hihkunnan kun menen hänen vuoteensa viereen. Kyllä nämä lapset ovat niin suloisia ja rakkaita kaikki!

Yksi suloisista

Taas on tullut blogitaukoa,anteeksi! Mokkulasta loppui puhti ja meni aikaa kun ehdin/sain aikaseksi käydä ostamassa uusia kortteja ladatakseni lisää nettiaikaa.

Kuvassa on suloinen,1v Enivo. Hän on yksi pienten huoneen asukkaista jonka voisin hyvin napata täältä lähtiessä mukaani. Toki viiden pienen lisäksi nappaisin muutaman myös isojen huoneesta jos se olisi vain mahdollista! On tosi ihana mennä aamuisin töihin kun tällaset hymynaamat odottavat minua sängyissään!

Totuuden nimissä täytyy kertoa ettei lapset ihan aina hymyile mutta tällä pojalla hymy on kyllä herkässä!

Kävin viikonloppuna noin 160km päässä toisessa orpokodissa. Siellä on yhteensä 35 lasta ja kuusi heistä oli täällä pari vuotta sitten. Oli hienoa tavata heidät! Yhtä lukuunottamatta tunsin kaikki mutta he eivät muistaneet minua. Pari vuotta sitten oli pieni,suloinen Eric,silloin parivuotias,hyvin lähellä sydäntäni. Nyt hän oli niin ujo ettei suostunut tulemaan edes luokseni vaan pakeni paikalta kun menin hänen luokseen. Muistan hänet pyöreäkasvoisena pikkuisena ja nyt siellä oli kapeakasvoinen iso poika(4v). Muiden kanssa juttelin jotain ja he olivat reippaampia. Orpokodissa on myös pari vauvaa ja isoimmat olivat jo noin 15v.

Nyt olen orpolassa ainoa vapaaehtoinen. Työtä riittää mutta mamat ovat hommissa mukana silloin kun ruuanlaitolta ja pyykinpesulta ehtivät. Ensi viikolla yksi vapaaehtoisista palaa matkaltaan takaisin.

Lähdemme muutamien muiden täälläolevien suomalaisten kanssa safarille tällä viikolla. Palaamme tänne seuraavan viikon alussa ja työt jatkuu vielä vähän aikaa sen jälkeen. Loppuajaksi ennen Suomeen lentoa menen vielä Dar es Salaamiin lomalle muutamaksi päiväksi.

Meidän kylppärin asukas

Tämä geggo asusteli aika pitkään meidän kylppärissä. Nyt sitä ei ole muutamaan päivään näkynyt,on ehkä löytänyt ikkunan kautta tiensä ulos. Kuvassa se on suihkualtaan reunalla.

Yksi ystävä kyseli onko meillä täällä telkkari,stereot ja muut huvit. Voin tässä yleisesti kertoa,että eletään täällä tosi vaatimattomasti ja yksinkertaisesti. Ainoa viestintäväline on netti ja sekin toimii vain silloin tällöin. Musiikkia en voi netin kautta kuunnella kun täkäläisen liittymän tehot ei riitä siihen,valitettavasti. Telkkaria,radiota tai stereoita en ole nähnyt toistaiseksi tässä maassa vaikka kyllä niitäkin varmaan jossakin täällä on. Yhdellä lääkärillä joka asui tässä talossa oli pieni soitin millä kuunneltiin musiikkia mutta hänkin on jo Suomessa ja nyt kuunnellaan vaan linnunlaulua ja toisiamme.

Täällä on lähes joka päivä sähkökatkoja iltaisin,joskus myös aamupäivät. Tänään oli aamupäivän vesi poikki,kun sitä sitten tuli se oli kuin kuravettä. Ruskeata vesi on täällä yleensäkin. Meidän talossa on suihkussa lämmintä vettä mutta muut vapaaehtoiset asuvat taloissa missä tulee vain kylmää vettä.

Ruoka täällä on tosi yksinkertaista ja aika samaa päivästä toiseen. Toki se on parantunut siitä mitä se oli kaksi vuotta sitten. Nyt meillä on joskus jopa vihanneksi tarjolla. Ylellisyyttä on ihanat,tuoreet hedelmät mitä saa torilta ja hedelmiä syödään myös paljon jälkiruuaksi keittiöllä.

Vaikka kaikki on niin erilaista täällä kuin kotona,niin viihdyn silti erinomaisesti. Jokailtaisesta ötökkäjahdista on tullut tapa ja pienet gegot tai muut ötökät ei enää paljon hetkauta.

Kun välillä sataa kaatamalla olen onnellinen kun asun sentään talossa enkä savimajassa. Juuri nyt aurinko hellii ja lähden nauttimaan siitä meidän terassille. Tänään pidän vapaapäivän ja parantelen flunssaani täällä kotona.

Oi katsohan lintua

Pitkästä aikaa koneella! Ensin minua petkutettiin nettiliikkeessä. Lataamastani summasta vain pieni osa meni kortilleni ja pojat pitävät loput itse. Kun huomasin tilanteen eikä kone enää toiminut,en vaan jaksanut mennä asiaa selvittämään. Myöhemmin sain selville miten voin itse ladata lisää rahaa kortille ja kun vihdoin tein sen,koko Itä-Afrikan nettiliikenne oli toimimaton. Tässä on tullut pitkä nettipaasto mutta täällä siinä on hyvätkin puolensa.

Joku laiva oli katkaissut nettikaapelin joka kulkee meren pohjassa ja siksi netti eikä välillä puhelimetkaan toimineet ollenkaan. Vajaassa viikossa juttu korjattiin ja eilen illalla alkoi netti taas toimia. Itseasiassa oli ihan vapauttavaa kun ei tiennyt maailmanmenosta yhtään mitään ja keskittyi vaan täällä elämästä nauttimiseen!

Viimeinen kuukausi tässä maassa,tällä erää,on lähtenyt käyntiin. Suomeen pitäisi palata ensi kuun puolella. Suunnitelmissa on vielä safari ja jonakin viikonloppuna käynti toisessa orpokodissa noin 100km päässä. Toivottavasti ensi viikonloppuna pääsisin vierailemaan toiseen orpokotiin. Siellä on joitakin niistä lapsista jotka olivat täällä orpolassa kaksi vuotta sitten kun olin täällä. Ihana nähdä heitä!

Nyt mietin,pitäisköhän minun ottaa pienet letit päähäni. Täällä on muutamia jotka tekevät niitä meillekin. Yksi suomalainen lääkäri teetti hienon afrikkalaiskampauksen ja nyt yksi ja toinen on alkanut innostua uudesta lookista. Olisin ainakin koirani kanssa samantyylinen sen jälkeen. Bee täytti tällä viikolla 10v ja taas olin matkoilla parhaan kaverin synttäreiden aikoihin!

Nyt Ilembula vaikenee,toivottavasti lyhyemmäksi aikaa kuin viimeksi. Lähden ulos nauttimaan auringosta vapaapäivän kunniaksi. Ihania kevätpäiviä sinne!