Hullut banaanit

Luin vähän aikaa sitten kirjan mikä teki lähtemättömän vaikutuksen ja jätti jäljen sydämeeni, Päivi Kivikankaan Hullut banaanit. Suosittelen kirjaa jokaiselle!

Kirja kertoo tositarinaa nuoresta naisesta joka seikkailee niin Afrikassa kuin Aasiassakin. Lainaus kirjan takakannesta: " Valkoinen nainen lähtee Afrikkaan ja päättää sopeutua elämään tansanialaisessa viidakkokylässä. Pian hän huomaa että pieni kylä ei olekaan pelkkää idylliä; mustat naiset eivät hyväksy valkoihoista joukkoonsa ja tunnelma kiristyy. Vain maasaiheimo on kiinnostunut naisesta jossa näyttää olevan hyvää vaimoainesta moniaviosille maasaisotureille. Kyläläiset eivät ymmärrä ronskia huumoria, ja ihmiset ympärillä ovat omituisia - vai onko kaikkein omituisin sittenkin nainen itse? Hän päätyy Keniaan missä asiat muuttuvat yhä kummallisimmiksi. Silloin ei auta muu kuin kääntyä henkimaailman puoleen, milloin odottamattomia asioita alkaa tapahtua. Ja koko elämä saa uuden suunnan."

Kirja on tavallaan kuin jännityskertomus naisen, Kangan elämästä. Monet käänteet ja tapahtumat missä hän on mukana tuntuvat niin kummallisilta että välillä mietin voiko tämä olla tottakaan. Kuitenkin joka sana kirjasta on kirjoittajan itse elettyä ja koettua. Kirja sai minut välillä itkemään, välillä nauramaan ja joskus pelkäämään päähenkilön puolesta. Kirjoittajan tyyli ja kirjan tapahtumat on niin mielenkiintoisia että kirja oli pakko lukea tosi nopeasti kun en vaan malttanut laskea sitä välillä kädestäni tehdäkseni jotain muuta jos ei ollut ihan välttämätöntä.  Teksti on erittäin elävää ja hyvin mielenkiintoisesti kirjoitettua.

Ote kirjasta:" Samana yönä sänkyni oli räsähtänyt jo kolme kertaa, mikä tarkoitti sitä, että puupohjasta oli tipahtanut kolme poikkipuuta lattialle. Kun poikkipuita ei muutenkaan ollut järin monta, ymmärsin nukkuvani lähes tyhjän päällä ja mikä tahansa liike saattaisi romahduttaa koko hienon vuoderakennelman.  Takapuoleni roikkui jo puoli metriä muuta ruumista alempana. Se oli melko epäergonominen nukkuma-asento mutta se oli ainoa, mihin niissä olosuhteissa kykenin. En uskaltanut kääntyä koko yönä saati nousta vuoteesta. Lisäksi hirveä määrä itikanpuremia kiusasi niin, että olisi tehnyt mieli raapia ihoa millä tahansa kättä pidemmällä, mutta en uskaltanut liikauttaa sormea. Se oli yksi tuskallisimmista öistä miesmuistiin. 

Aamulla sain kuulla että koko kaupungista olivat sekä sähköt ja vesi poikki; juuri sinä päivänä kuin minun olisi ollut tarkoitus pestä sekä tukka että pyykit. No tukan sain pestyä  pesuhuoneen saavin pohjalla olevalla jätevedellä, pyykit jäivät toistaiseksi lattian nurkkaan odottamaan."

Hullut banaanit kirjalla on oma facebook-sivunsa ja siellä on mm kuvia kirjoittajasta matkoillaan. Kirjaa ei suositella tosikoille eikä heikkohermoisille, lukee facebook-sivulla ja allekirjoitan sen.  Päivi Kivikangas asuu nykyisin Thaimaassa, tanssii ja toimii tanssinopettajana sekä myös kirjoittaa siellä. Itse sain kirjan Tansaniasta ystävältä ja lukeminen sai aikaan taas ison ikävän sinne.

Kuvassa kirjan alla 'kirjatelineen' virkaa toimittaa Bee-rastapoika. Se on onnellinen jokaisesta tehtävästä jonka se saa suorittaa. :)