Ensimmäiset hetket lentokentältä hotelliin mennessä näimme vain näitä maisemia ja sanoin matkakumppanille voih, tykkään kyllä olla täällä kun on näin paljon vuoria. Vuorten lisäksi paikalla on myös paljon hiekkaa mutta sitähän Siinain erämaa on.
Toisena päivänä olimme matkatoimiston järjestämällä kierroksella tutustumassa ympäristöön. Näimme paikkoja mihin on ahdettu hotelli toisen viereen ja kauppoja sinne tänne ja myös tinkimiseen opettavan vanhan kaupungin alueen. Siellä saatiin heti karvaat kokemukset kauppiaan viekkaudesta ja siitä miten turistia yritetään höynäyttää. Vielä ei osattu kovin tinkiä, tuolta jäi käteen iso pinkka papyrysta ja pieni laukku/kukkaro sikäläisille punnille.
Iloisena palasimme omaan hotelliin joka oli kuin keidas keskellä ei mitään. Hotellimme oli sen verran kaukana muista että meidän piti kulkea joka paikkaan, paitsi lähimarkettiin, taksilla tai bussilla.
En kerro mitään sen kummempaa matkakertomusta tällä kertaa mutta kuvia varmaan joudutte näkemään jonkin verran matkalta. Kaikki meidän retket meni pieleen. Olimme jo kotona miettineet että haluamme mennä käymään Kairossa ja lasipohjaveneretkellä. Perillä huomasimme että matka Kairoon on liian rankka. Lähtö oli yöllä yhdeltä ja perillä paljon kävelyä, paluu seuraavana yönä samoihin aikoihin, yhden jälkeen. Kairon sijaan päätimme lähteä Katariinan luostariin (sen raamatusta tutun palavan pensaan paikalle rakennettu luostari) myös kokopäiväretkelle. Molempien isät ovat siellä käyneet ja isien jutut paikan hienoudesta on jääneet mieleen. Edellisenä yönä ennen retkeä oli kova ukonilma ja vettä tuli kaatamalla. Aamuyöllä meille soitettiin että matka on peruttu, tiet vuoristossa ovat huonokuntoisia sateen ja ukkosilman jäljeltä emmekä ehkä pääse edes perille. Sovimme eräänä päivänä menevämme myös lasipohjaveneretkelle missä saisimme kuvata hienoja monivärisiä kaloja ja koralleja. Edellisenä iltana kaaduin portaaseen kaupassa ja jalkojen kipeydyttyä en ollut valmis lähtemään hyppimään veneestä toiseen kuten tiesin tuolla retkellä tehtävän. Toinen meistä oli myös vatsataudissa joten se siitä retkestä sitten. Mukavaa oli silti mutta olisimme halunneet nähdä ja kuvata vähän enemmänkin. Menipä sitten lepolomaksi oikein kirjaimellisesti. Mutta en sitäkään valita!
Voi ei, aikamoista epäonnea retkissä!
VastaaPoistaMutta, olen itse ajatellut, tuollaisten asioiden tapahtuessa matkoilla, että elämyksiähän sitä on tultu hakemaan, ei tavallista arkea aikatauluineen.
Sitä olen yrittänyt hokea itselleni, kun olen joutunut erilaisilla retkillä ei niin mukavien asioiden eteen.
Joskus olen jopa onnistunut vakuuttamaan itseni :)
Minulle loma oli kuitenkin lomaa vaikka nyt tuli vietettyä sitä enemmän paikallaan kun alun perin olimme suunnitelleet. Parin päivän päästä olimme jo niin rentoutneita kuin olisimme olleet pidempäänkin matkalla. Hyvä loma se oli näinkin vaikka yleensä pyrin näkemään enemmän ympäristöäkin.
VastaaPoista