lauantai 12. elokuuta 2017

Luopuminen


Luin Marjo-Riitta Mattuksen kirjan Luopuminen,Linnean matka laitokseen. Kirja on jatkoa Mattuksen kirjalle Linnean tie elämään. Siitä kirjasta kirjoitin täällä. Tämä kirja käsittelee perheen tuntemuksia,väsymystä ja surutyötä kun he eivät enää jaksaneet Linnean kasvaessa hoitaa häntä kotona. Sydäntäraastavaa lukea Niin vanhempien kuin sisarustenkin kirjoituksia vaikeasti kehitysvammaisesta Linneasta." Tytöstä jonka olemus oli taistelutahtoa,elämänhalua ja -iloa täynnä",siskojen sanoin." Linneá oli vilperi,enkeli,pikkuneiti päivänpaiste." Tämäkin kirja itketti,varsinkin loppuvaiheessa kovasti ja on tällä hetkellä vaikea kertoa siitä järkevästi mitään. Sain juuri kirjan loppuun luetuksi. Takakannesta:"Lapsen vammautumista suurempi katastrofi saattaa olla se,että vanhemmat lakkaavat jaksamasta ja joutuvat luovuttamaan lapsensa muiden hoidettavaksi. Marjo-Riitta Mattus ja hänen perheensä kokivat luopumisen vaikeuden ja kipeyden,kun CP-vammainen Linnea-tytär 11-vuotiaana oli pakko antaa laitoshoitoon. Täydellinen väsyminen ja sairastuminen ennen luopumista ja suru ja syyllisyydentunne jälkeenpäin tekivät ajasta raskaan. Sitäkin tärkeämmäksi tuli se,että Linnea hiljalleen sopeutui ja kotiutui. Tämä kirja ei ole romaani vaikka siinä on antiikin tragedioita jäljittelevä juoni. Tämä kirja on tapausselostus pohdintoineen siitä,mitä tapahtui ja miksi. Voiko perheenjäsenestä luopuminen olla kuolemaakin pahempi vaihtoehto perheen kannalta? Mikä voisi olla avuksi? Kirjassa puhditaan yhteiskunnan keinoja tukea vammaisen lapsen perhettä. Hups: olipa huono kuva. Otin sen netistä suoraan. Olkoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Minun isäni

Tämä kappale taisi olla viime vuonna myös täällä mutta on niin kaunis kappale että olkoon tänäkin vuonna. Hyvää isänpäivää kaikille is...