keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Musta kana


Taas historiaa. Muistan kun kävimme mummolan naapurissa ja siellä oli musta kana. En ollut koskaan ennen nähnyt värillistä kanaa ja se oli suuri ihme kaupunkilaislapsille. Tästä kuvasta minulla ei ollut tietoa ennen viime viikonloppua. Olen kuvassa ehkä 5-6-vuotias. Kuva ei luonnollisesti ole ottamani mutta laitan sen silti tänne.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ajan patinaa


Olin viikonlopun serkkutapaamisessa. Oli tosi hauskaa tavata serkkuja joita muuten näkee harvoin. Toinen kuvan herroista on isoisäni.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Veneitä


Kun löhöilin edellisen kuvan rannalla,kuvasin kaikkea mahdollista mikä eteen sattui. Tässä on pari kuvaa veneistä mitkä joko starttasi samalta rannalta tai meni siitä kauempaa ohi. Huomenna en ole netin äärellä mutta joko sunnuntaina tai maanantaina laitan taas jonkun kuvan. Toivottavasti silloin jo vasta ottamani sellasen eikä näitä Tansanian ihania muistoja. Toisaalta huomaan,että näitä Afrikka-kuvia on katseltu enemmän kuin jotain muita,tavallisempia kuvia. Ehkä näitäkin vielä joskus tänne tulee. Alemmassa kuvassa oleva vene miehineen näkyy myös biitsi-kuvassa,tosi pienenä mutta näkyy kuitenkin.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Biitsillä


Kameraa ei ole vieläkään käytössä joten taas vanhempi kuva Tansaniasta. Tämä on hienon White Sand-hotellin rantaa. Kävin muutaman kerran viimeksi Dar es Salaamissa ollessa täällä uimassa ja muutenkin nauttimassa lämmöstä. Kiva paikka,valkoista hiekkaa ja lämmin meri. Ostin itseasiassa tänään uuden kameran mutta täytyy latailla akku ennen kuin voin sitä käyttää. Täytyy sitten alkaa vähitellen harjoitella sillä kuvaamista.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Tulee aika..


Minulla ei ole toimivaa kameraa vieläkään joten laitan tänne muiden ajatuksia. Löysin tämän yhden kreikkalaisen kaverin profiilista facebookista. Tänään en ehtinyt tehdä kamera-asialle mitään mutta huomenna pitää jo soitella huoltoon ja päätän sitten mitä teen. Tarvitsen kameraa jo viikonloppuna,ehkä olisi pakko käydä kamerakaupassa katselemassa ellei vanhaa voi hetkessä korjailla.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Lisää kukkia


Nämä kukat kuvasin joskus kesäkuussa. Eilen kamerani ei enää suostunut toimimaan,en tiedä mikä mättää. Vaihdoin paristot eikä kamera enää sen jälkeen toimi. Ilmeisesti pitää käydä ostamassa taas uusia paristoja ja kokeilla vielä niillä vaikka uusia oli nekin mitkä kameraan juuri vaihdoin. Vai olisko kamerani tullut jo tiensä päähän! Ilman kameraa en osaa elää joten jotain on tehtävä.

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Juustopullia


Innostuin leipomaan muutakin kuin unelmatorttua. Huomasin Hesarissa jutun ja ohjeen juustopullista ja olihaan niitä kokeiltava. Ohje on yksinkertainen,pullat tehdään sämpyläjauhoista ja sisään laitoin homejuustoa ja valkosipulijuustoa. Muuten tehdään kuin korvapuustit. Hesarin jutussa kerrottiin että nämä oli tupareissa niin suosiossa että joku seisoi ja söi niitä suunnilleen koko ajan ja laittoi vielä pari evääksi taskuunsakin lähtiessään. Ihan hyviä nämä on mutta ei nyt sentään ihan mailman parhaita minun mielestäni. Mietin,että kannattaisi kokeilla ehkä myös normaalin makean pullataikinan kanssa juustosisusta,myös se voisi olla hyvää!

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Unelmatorttu


Leivoin tänään unelmatortun. Laitoin kerrankin vanhanaikaisen voi-tomusokerimössön sisään mutta en tee sitä kyllä enää toiste. Yleensä laitan sisään rahkaa ja jotain marjoja tms ja se kyllä maistuu paremmalle. Mitä sinulla on tapana laittaa unelmatortun sisään?

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Nkosi Sikelel iAfrica


Nelson Mandelalla oli eilen 95v syntymäpäivä.Olkoon sen kunniaksi tama kaunis kansallishymni kerran täälläkin!

torstai 18. heinäkuuta 2013

Lautta


Katselin viime kesäisiä kuvia mitä otin Istanbulista. Elokuun matkalla käytiin myöa läheisessä saaressa uimassa ja nauttimassa auringosta.Istanbul on niin iso kaupunki ja täynnä ihmisiä,oli hienoa pasta välillä hiukan pienempään paikkaan. Toki Kinaliadan saarellakin oli tosi paljon väkeä mutta siellä ei koko ajan kuitenkaan tarvinnut kävellä ruuhkassa. Istanbulin edustalla on 4 saarta mihin pääsee lautoilla. Kuvassa on yksi lautta millä kuljimme lähimpään saareen,taustalla näkyy kaupunkia. Matka kesti noin tunnin ja lautta oli niin täynnä ihmisiä että oli vaikea löytää istumapaikkoja. Joku antoi kohteliaasti meille myöhemmin paikkansa. Kuvia katsellessa tuli ikävä Istanbuliin. Olisi ihana vielä kerran päästä sinne. Kaupunki on täynnä nähtävää ja siellä on lämmintä vielä syyskuussakin kun täällä jo viilenee.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Oranssin hehku


Iringaa


Vaihteeksi muistelukuva Tansaniasta. Otin kuvan hotellista,huoneeni ikkunasta,Iringan kaupungista. Kaupunki on kukkuloiden keskellä ja oikealla näet että ollaan aika korkealla(n.1600m)kun vuoren huippu on peittynyt pilveen. Iringa on samannimisen hallinnollisen alueen pääkaupunki ja siellä tuli yövyttyä aina mennenessä ja tullessa kun menin Ilembulaan. Iringasta on Ilembulaan vielä 200km. Alemman jutun otin netistä: Iringan alue on yksi Tansanian 26 hallinnolllisesta alueesta (mkoa eli region). Se sijaitsee maan eteläosassa. Alueen pinta-ala on 56 864 neliökilometriä. Vuonna 2005 siellä arvioitiin olevan noin 1,6 miljoonaa asukasta. Alueen pääkaupunki on Iringa.[1] Iringa on Tansanian tärkeimpiä vihannestentuotantoalueita, josta viedään Dar es Salaamiin esimerkiksi tomaatteja. Myös teenviljely on merkittävä elinkeino. Huomattaviin nähtävys on Ruahan kansallispuisto.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Ja vuoret kaikuivat


Olen lukenut kesällä monta hyvää kirjaa. Yksi niistä on Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat. Kirja on yhtä mielenkiintoinen ja hyvä kuin tekijän edellisetkin,Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa. Tälläkin kertaa kirja kertoo Afganistanista vaikka nyt kirjassa liikutaan myös Ranskassa. Oli pakko lukea kirja nopeasti koska tarina on niin kiinnostava ja mukaansatempaava. Teoksessa on paljon surua ja se jäi myös kovasti mietityttämään. Takakannesta: Afganistan 1952. Abdullah ja hänen pikkusisarensa Pari asuvat isänsä ja äitipuolensa kanssa pienessä Shadbagdin kylässä. Elämä on karua ja ankaraa mutta Parilla ja Abdullahilla on toisensa. Joka yö he nukkuvat vierekkäin päät yhdessä,raajat toisiinsa kietoutuneina. Abdullah on Parille enemmän kasvattaja kuin veli,hän on valmis tekemään sisarensa vuoksi mitä tahansa. Eräänä päivänä sisarukset matkaavat aavikon halki isänsä kanssa Kabuliin. Kumpikaan ei voi aavistaa,että heidän yhteinen aikansa on pian päättymässä. Joskus sormi on leikattava, jotta käsi pelastuisi. Suosittelen jokaiselle! Hieno lukukokemus!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

WOW