lauantai 29. heinäkuuta 2017

Henkäys kuin ilmaa vain


Luin kirjan joka teki minuun valtavan suuren vaikutuksen,Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain. Olen vielä aivan kirjan lumoissa ja päällimmäiseksi jäi mieleen lause:'En jaksa. Mutta minä jatkan.' Koskettaa ja tuntuu kovin läheiseltä ja tutulta. Kirja-arvostelu netistä:" Paul Kalanithi, 36-vuotias neurokirurgi, on valmistumassa kymmenen vuoden erikostumisvaiheen jälkeen. Hän kohtaa päivittäin työssään syöpään sairastuneita, joiden ennuste ei ole paras mahdollinen. Kunnes eräänä päivänä hän saa oman diagnoosinsa: neljännen vaiheen keuhkosyöpä. Noin vain, täysin yllättäen, Paulin ja hänen Lucy-vaimonsa tulevaisuudensuunnitelmat saavat täyskäännöksen. Paul kirjoittaa lapsuudestaan, nuoruudestaan ja opiskeluajastaan lämpimästi, mutta ennen kaikkea hän pohtii elämän merkitystä monesta eri näkökulmasta: Mikä tekee elämästä elämisen arvoista kuoleman edessä? Mitä sitten kun elämä ei enää näyttäydykään portaikkona kohti tulevaisuutta? Millaista on saada esikoinen, pieni Cady-tytär, kun itse on kasvokkain oman kuolemansa kanssa? Paulin kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Lucy työsti kirjan valmiiksi. Paulin sanat elävät kuin oppaana ja lahjana meille kaikille. Muistelmateos Henkäys on ilmaa vain on mykistävän kaunis kertomus rohkeudesta ja se vaikuttaa lukijaansa vielä pitkään kirjan kansien sulkeuduttua. Kirjaa on myyty yksin Yhdysvalloissa lähes miljoona kappaletta ja se on koko ajan myyntitilastojen kärjessä, Euroopan valloitus on vasta alkanut." Tosi koskettava ja itkettävä teos. Suosittelen jokaiselle joka voi itkien lukea! Vakavasta ja surullisesta pohjavireestä huolimatta kirja on kaunis,valoisa ja toiveikas.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Töölönlahden rannalla


En ole muistanutkaan että minulla tuli tämän kuun alussa 10 vuotta täyteen bloggaajana. Enimmäinen blogini on täällä vaikka en ole sitä aikoihin päivitellytkään. Meni maku jossakin vaiheessa Vuodatuksen blogiin kun sieltä hävisi kymmeniä jollei satoja kuvia ylläpitäjän virheen takia.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Linnean tie elämään


Luin koskettavan teoksen,Marjo-Riitta Mattuksen Linnean tie elämään. Alaotsikkona on Keinona kokonainen kuntoutus. Takakannesta: Tämä kirja kuvaa vammaisen lapsen asemaa nyky-yteiskunnassa. Marjo-Riitta Mattus on psykologi,jolla on vammaiset keskoskaksoset. Kirjassa hän kertoo,miten vaikeaa on kohdata se tosiseikka,että oma lapsi on vammainen. Toisaalta hän ymmärtää hoitohenilökunnan vaikeuksia kohdata vammaisen omaisia. Mattus pyrkii rekentamaan siltaa lapsen parhaaksi,jotta vanhempien ja hoitoalan ammattilaisten asiantuntemus tulisi käyttöön eikä hukkaantuisi keskinäisiin väärinkäsityksiin. Kysymykset äitien ikuisesta syyllisyydestä sekä sisarusten ja parisuhteen ongelmista saavat oman pohdintansa. Mattus esittää tavoitteena,että vammaiset pääsisivät samalle lähtöviivalle vammattomien kanssa. Yhtenä keinona olisi vammaisen ja hänen perheensä kokonainen kuntoutus. Kirja sopii luettavaksi vammaisperheissä sekä terveydenhuollon ja sosiaalitoimen oppilaitoksissa ja työpaikoilla. Minulle kirja oli,varsinkin alussa raskasta luettavaa. Mieleen palasi voimakkaasti Tansania ja siellä suloinen Luka. Kunpa hänellä olisi joku joka näkisi Lukan ihmisarvon ja tekisi kaiken mahdollisen pojan olojen parantamiseksi. Tapana kun on todeta ettei hän näe eikä kuule ja lapsi jätetään sänkyyn viikosta toiseen,kuukaudesta seuraavaan ja vuodesta toiseen. Jokatapaukessa ihana kirja joka antaa toivoa!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Akianen taidetta


Ihailen miten Akiane Kramarik on jo lapsena maalannut näin kauniisti. Ihania töitä! Kannattaa klikata isoksi kun katsot näitä.

maanantai 17. heinäkuuta 2017


Laitan kyllä taas muutakin kuin musiikkia. Olen vaan löytänyt niin komeaa laulantaa ja rytmiä että piti laittaa näitä tänne itselleni muistiin ja muillekin kuultavaksi.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Naisvoimaa Tansaniasta


Luin Katri Kuusikallion kirjan Naisvoimaa Tansaniasta. Kuusikallio työskenteli Tansaniassa lähetystyössä vuosina 2013-2016. Hän kertoo kirjassa tarinoita niin tansanialaisista naisista kuin monesta muustakin maata koskettavasta kysymyksestä. Kuusikallio käsittelee myös omaa sopeutumistaan työhön Afrikassa ja kertoo taustastaan. Mukana on rehellistä kerrontaa ilonaiheista ja onnistumisista sekä tarinaa väärinymmärryksistä ja miten niistä selvittiin. Takakannesta:"Katri Kuusikallio tutustui Tansaniassa asuessaan kymmeniin erialaisiin naisiin ja kirjoitti ylös heidän tarinoitaan,haasteitaan,unelmiaan ja sitä.miten he muuttavat yhteiskuntaa. Naisten elämässä tapahtuu paljon,ja maa saa uusia naisjohtajia. Tarinoiden kautta Kuusikallio käsittelee erilaisia teemoja,kutn parisuhteet,sinkkuus,naispappeus,hiv ja aids,vahingolliset uskomukset ja albiinot. Kaikki puhuvat koulutuksen tärkeydestä. Naisten asema paranee sellaisissa yhteisöissä joissa heillä on miesten tuki. Kirjoittaja peilaa päiväkirjamerkintöjensä kautta tansanialaisten naisten nykyelämää omiin lapsuus- ja nuoruusmuistohinsa esikoislestadiolaisessa yhteisössä. Hän kertoo myös uuteen kulttuuriin sopeutumisestaan ja lähetystyöntekijäksi kasvamisestaan. Hän kuvaa rehellisesti niin omia ilonaiheitaan ja onnistumisiaan kuin kasaantuneita vastoinkäymisiään ja niistä selviämistä".

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Sunny Bay


Vihdoinkin Helsingissäkin on kesä ja niin lämmintä että tarkeni terassilla ilman villatakkia. Käytiin ystävän kanssa Sunny Bayssa syömässä ja ihailtiin samalla kesäistä kaupunkia.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Koronapeliä


Kun 0lin lapsi,isäni teki meille,veljilleni ja minulle koronapelin. Sitä tulikin pelattua vuosia lähes joka päivä silloin. Tänään olin veljeni luona käymässä ja pelattiin hänen lapsenlastensa kanssa samaa koronaa,samoilla välineillä millä olen koko lapsuuteni pelannut. Tuli paljon muistoja mieleen ja onneksi taitokin oli jotenkin tallella etten heti lapsille hävinnyt. Hauskaa!

Muistoja

Sain tänään yllättäen yhden valokuvasivun ihmiseltä jota en ole vuosikymmeniin tavannut. Olimme Vuokatissa yhden kesän silloin kun täyti...