perjantai 18. elokuuta 2017

Kehyksiä ostamassa


Tänään kävin kehyksiä ostamassa. Mutta pole/poleni sama,Turku. Näin tansanialaisittain,eli olen surullinen ja otan osaa mitä Turussa tänään tapahtui. :(

torstai 17. elokuuta 2017

Isosilmä


Yksi ihminen kysyi miksi maalaan niin isot silmät afrikkalaislapsille. No mutta katsokaa nyt häntäkin,silmät ON isot. Hän on toinen kaksosista,ollaan tässä orpolan kuistilla. Näkyy huvin myös minun sikäläisen esiliinan kuviot-

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Rakas Noela


Tänään on ollut kai liikaa aikaa kun olen taas selaillut vanhoja kuvia. Tätä ihanaa tähtisilmää on kyllä niin ikävä. Tiedän hänen asuvan jo kylillä sukulaisten hoivissa ja varmaan kaikki on hyvin,mutta silti on ikävä.

lauantai 12. elokuuta 2017

Luopuminen


Luin Marjo-Riitta Mattuksen kirjan Luopuminen,Linnean matka laitokseen. Kirja on jatkoa Mattuksen kirjalle Linnean tie elämään. Siitä kirjasta kirjoitin täällä. Tämä kirja käsittelee perheen tuntemuksia,väsymystä ja surutyötä kun he eivät enää jaksaneet Linnean kasvaessa hoitaa häntä kotona. Sydäntäraastavaa lukea Niin vanhempien kuin sisarustenkin kirjoituksia vaikeasti kehitysvammaisesta Linneasta." Tytöstä jonka olemus oli taistelutahtoa,elämänhalua ja -iloa täynnä",siskojen sanoin." Linneá oli vilperi,enkeli,pikkuneiti päivänpaiste." Tämäkin kirja itketti,varsinkin loppuvaiheessa kovasti ja on tällä hetkellä vaikea kertoa siitä järkevästi mitään. Sain juuri kirjan loppuun luetuksi. Takakannesta:"Lapsen vammautumista suurempi katastrofi saattaa olla se,että vanhemmat lakkaavat jaksamasta ja joutuvat luovuttamaan lapsensa muiden hoidettavaksi. Marjo-Riitta Mattus ja hänen perheensä kokivat luopumisen vaikeuden ja kipeyden,kun CP-vammainen Linnea-tytär 11-vuotiaana oli pakko antaa laitoshoitoon. Täydellinen väsyminen ja sairastuminen ennen luopumista ja suru ja syyllisyydentunne jälkeenpäin tekivät ajasta raskaan. Sitäkin tärkeämmäksi tuli se,että Linnea hiljalleen sopeutui ja kotiutui. Tämä kirja ei ole romaani vaikka siinä on antiikin tragedioita jäljittelevä juoni. Tämä kirja on tapausselostus pohdintoineen siitä,mitä tapahtui ja miksi. Voiko perheenjäsenestä luopuminen olla kuolemaakin pahempi vaihtoehto perheen kannalta? Mikä voisi olla avuksi? Kirjassa puhditaan yhteiskunnan keinoja tukea vammaisen lapsen perhettä. Hups: olipa huono kuva. Otin sen netistä suoraan. Olkoon.

maanantai 7. elokuuta 2017

Leijonaa mä metsästän


Usko tai älä mutta kuvassa on naarasleijona. Olimme menossa safarille ja portilla kerrottiin että vähän matkan päässä on leijona. Käännyttiin autolla sitä katsomaan ja löytyihän se sieltä heinikosta. Istuin etupenkillä enkä nähnyt kunnolla mitään mutta joku korkeammalla olleesta takapenkkiläisistä otti tämän kuvan. Siirryinkin puistoon mennessä takapenkille niin oli helpompi kuvata vastaantulevia eläimiä.

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Tytöt huoneessani


Selaan toissatalvisia Tansanian kuviani kun etsin malleja maalaamiseen. Oikeanpuoleinen tyttö on kylän sairaalan yhden lääkärin tyttö ja oli veljensä kanssa lähes jokapäiväinen vieras luonani. Toinen on hänen ystävänsä. Söpöjä!

perjantai 4. elokuuta 2017

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Henkäys kuin ilmaa vain


Luin kirjan joka teki minuun valtavan suuren vaikutuksen,Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain. Olen vielä aivan kirjan lumoissa ja päällimmäiseksi jäi mieleen lause:'En jaksa. Mutta minä jatkan.' Koskettaa ja tuntuu kovin läheiseltä ja tutulta. Kirja-arvostelu netistä:" Paul Kalanithi, 36-vuotias neurokirurgi, on valmistumassa kymmenen vuoden erikostumisvaiheen jälkeen. Hän kohtaa päivittäin työssään syöpään sairastuneita, joiden ennuste ei ole paras mahdollinen. Kunnes eräänä päivänä hän saa oman diagnoosinsa: neljännen vaiheen keuhkosyöpä. Noin vain, täysin yllättäen, Paulin ja hänen Lucy-vaimonsa tulevaisuudensuunnitelmat saavat täyskäännöksen. Paul kirjoittaa lapsuudestaan, nuoruudestaan ja opiskeluajastaan lämpimästi, mutta ennen kaikkea hän pohtii elämän merkitystä monesta eri näkökulmasta: Mikä tekee elämästä elämisen arvoista kuoleman edessä? Mitä sitten kun elämä ei enää näyttäydykään portaikkona kohti tulevaisuutta? Millaista on saada esikoinen, pieni Cady-tytär, kun itse on kasvokkain oman kuolemansa kanssa? Paulin kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Lucy työsti kirjan valmiiksi. Paulin sanat elävät kuin oppaana ja lahjana meille kaikille. Muistelmateos Henkäys on ilmaa vain on mykistävän kaunis kertomus rohkeudesta ja se vaikuttaa lukijaansa vielä pitkään kirjan kansien sulkeuduttua. Kirjaa on myyty yksin Yhdysvalloissa lähes miljoona kappaletta ja se on koko ajan myyntitilastojen kärjessä, Euroopan valloitus on vasta alkanut." Tosi koskettava ja itkettävä teos. Suosittelen jokaiselle joka voi itkien lukea! Vakavasta ja surullisesta pohjavireestä huolimatta kirja on kaunis,valoisa ja toiveikas.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Töölönlahden rannalla


En ole muistanutkaan että minulla tuli tämän kuun alussa 10 vuotta täyteen bloggaajana. Enimmäinen blogini on täällä vaikka en ole sitä aikoihin päivitellytkään. Meni maku jossakin vaiheessa Vuodatuksen blogiin kun sieltä hävisi kymmeniä jollei satoja kuvia ylläpitäjän virheen takia.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Linnean tie elämään


Luin koskettavan teoksen,Marjo-Riitta Mattuksen Linnean tie elämään. Alaotsikkona on Keinona kokonainen kuntoutus. Takakannesta: Tämä kirja kuvaa vammaisen lapsen asemaa nyky-yteiskunnassa. Marjo-Riitta Mattus on psykologi,jolla on vammaiset keskoskaksoset. Kirjassa hän kertoo,miten vaikeaa on kohdata se tosiseikka,että oma lapsi on vammainen. Toisaalta hän ymmärtää hoitohenilökunnan vaikeuksia kohdata vammaisen omaisia. Mattus pyrkii rekentamaan siltaa lapsen parhaaksi,jotta vanhempien ja hoitoalan ammattilaisten asiantuntemus tulisi käyttöön eikä hukkaantuisi keskinäisiin väärinkäsityksiin. Kysymykset äitien ikuisesta syyllisyydestä sekä sisarusten ja parisuhteen ongelmista saavat oman pohdintansa. Mattus esittää tavoitteena,että vammaiset pääsisivät samalle lähtöviivalle vammattomien kanssa. Yhtenä keinona olisi vammaisen ja hänen perheensä kokonainen kuntoutus. Kirja sopii luettavaksi vammaisperheissä sekä terveydenhuollon ja sosiaalitoimen oppilaitoksissa ja työpaikoilla. Minulle kirja oli,varsinkin alussa raskasta luettavaa. Mieleen palasi voimakkaasti Tansania ja siellä suloinen Luka. Kunpa hänellä olisi joku joka näkisi Lukan ihmisarvon ja tekisi kaiken mahdollisen pojan olojen parantamiseksi. Tapana kun on todeta ettei hän näe eikä kuule ja lapsi jätetään sänkyyn viikosta toiseen,kuukaudesta seuraavaan ja vuodesta toiseen. Jokatapaukessa ihana kirja joka antaa toivoa!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Akianen taidetta


Ihailen miten Akiane Kramarik on jo lapsena maalannut näin kauniisti. Ihania töitä! Kannattaa klikata isoksi kun katsot näitä.

maanantai 17. heinäkuuta 2017


Laitan kyllä taas muutakin kuin musiikkia. Olen vaan löytänyt niin komeaa laulantaa ja rytmiä että piti laittaa näitä tänne itselleni muistiin ja muillekin kuultavaksi.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Naisvoimaa Tansaniasta


Luin Katri Kuusikallion kirjan Naisvoimaa Tansaniasta. Kuusikallio työskenteli Tansaniassa lähetystyössä vuosina 2013-2016. Hän kertoo kirjassa tarinoita niin tansanialaisista naisista kuin monesta muustakin maata koskettavasta kysymyksestä. Kuusikallio käsittelee myös omaa sopeutumistaan työhön Afrikassa ja kertoo taustastaan. Mukana on rehellistä kerrontaa ilonaiheista ja onnistumisista sekä tarinaa väärinymmärryksistä ja miten niistä selvittiin. Takakannesta:"Katri Kuusikallio tutustui Tansaniassa asuessaan kymmeniin erialaisiin naisiin ja kirjoitti ylös heidän tarinoitaan,haasteitaan,unelmiaan ja sitä.miten he muuttavat yhteiskuntaa. Naisten elämässä tapahtuu paljon,ja maa saa uusia naisjohtajia. Tarinoiden kautta Kuusikallio käsittelee erilaisia teemoja,kutn parisuhteet,sinkkuus,naispappeus,hiv ja aids,vahingolliset uskomukset ja albiinot. Kaikki puhuvat koulutuksen tärkeydestä. Naisten asema paranee sellaisissa yhteisöissä joissa heillä on miesten tuki. Kirjoittaja peilaa päiväkirjamerkintöjensä kautta tansanialaisten naisten nykyelämää omiin lapsuus- ja nuoruusmuistohinsa esikoislestadiolaisessa yhteisössä. Hän kertoo myös uuteen kulttuuriin sopeutumisestaan ja lähetystyöntekijäksi kasvamisestaan. Hän kuvaa rehellisesti niin omia ilonaiheitaan ja onnistumisiaan kuin kasaantuneita vastoinkäymisiään ja niistä selviämistä".

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Sunny Bay


Vihdoinkin Helsingissäkin on kesä ja niin lämmintä että tarkeni terassilla ilman villatakkia. Käytiin ystävän kanssa Sunny Bayssa syömässä ja ihailtiin samalla kesäistä kaupunkia.

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Koronapeliä


Kun 0lin lapsi,isäni teki meille,veljilleni ja minulle koronapelin. Sitä tulikin pelattua vuosia lähes joka päivä silloin. Tänään olin veljeni luona käymässä ja pelattiin hänen lapsenlastensa kanssa samaa koronaa,samoilla välineillä millä olen koko lapsuuteni pelannut. Tuli paljon muistoja mieleen ja onneksi taitokin oli jotenkin tallella etten heti lapsille hävinnyt. Hauskaa!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Värikästä


Kun tulin viimeksi Tansaniasta Suomeen keväällä 2016 niin halusin tehdä postauksen mamojen värikkäistä vaatteista Ilembulassa. Ihastelen aina siellä värejä ja naisten kauneutta ja miten uljaana ja pystypäin he kantavat vaatteensa. Tässä muutamia kuvia naisista maaseudulla Tansaniassa. Kokemukseni mukaan kaupungeissa pukeudutaan toisin ja nuoret ovat joka paikassa samanlaisia. Farkkuja ja tosi muodikasta pukeutumista näin Dar es Salaamissa. Mutta katsokaa näitä värejä!

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Ikävä


Juttelin tänään ystäväni Winnien kanssa, Hän asuu Tansaniassa,Iringassa ja olimme 2012 samaan aikaan töissä Ilembulan orpolassa. Hän kertoi siellä olevan nyt tosi kylmä,onhan heillä talviaika. Googlailin säätilan siellä ja onhan se kuitenkin päivällä lämpimämpää kuin täällä nyt. Yöt kyllä voi olla sielläkin kylmiä. Tuli niin ikävä. Kuvassa on yksi meidän tytöistä. Hän on kuulema vieläkin,vammaisena,orpolassa vaikka on jo kolmevuotias. <3

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Vanhat poikaystävät


' Luin SusuPetalin Vanhat poikaystävät-kirjan. Selailin kirjaa heti kun se löytyi postilaatikosta mutta syvennyin siihen kunnolla vasta eilen illalla. Teksti on tuttua susupetalia vaikka ensisilmäyksellä joku tekstissä hämmästytti ja ihmetytti. SusuPetal kuvaa arkea,tavallista elämää ja sen näkymiä ihailtavan hauskasti ja raaastikin,välillä kauniisti ja niin todentuntuisesti. Mitä sanot esimerkiksi tästä: KANSAKUNTA Mistä on pienet tytöt tehty? Kiltteydestä,avuliaisuudesta. Itkemätömistä itkuista,suremattomista suruista. Mistä on pienet pojat tehty? Reippaudesta,sisusta. Pois pyyhityistä peloista,sylittömästä sankaruudesta. Mistä on aikuiset tehty? Pienistä tytöistä. Pienistä pojista. Ikuisesta ikävästä. Kirjan takakannesta:" Tämän kirjan tekstivalikoima sisältää runoa ja proosaa kymmenen vuoden ajanjaksolta,leikkauksia ja tarkkoja havaintoja arjen joskus myös groteskeista ja surullisista tilanteista ja sattumuksista,tuokiokuvia Pariisista,Lähi-Idästä.Espanjasta,Turusta,minäkertojan sisäisiä tuntemuksia lyhyin välähdyksin,kielelliset sivallukset ovat paikoitellen uskomattomia: "Nainen luutii tieltään presidentin"."

Punapuu