maanantai 28. helmikuuta 2011

Afrikan ikävääni








Ikävöin tosi paljon Afrikkaan. Tämä ilta on taas mennyt etsiessä netistä kaikenlaista Tansania-juttua ja sehän tietysti lisää ikävää. Youtubea selatessa löysin tämän biisin joka on kyllä Länsi-Afrikasta, Nigeriasta mutta on aika hyvä versio niin laitan sen tännekin. Nauttikaa rytmistä!

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Keltaista




Ilmassa on jo aavistus keväästä! Ihanaa! Onneksi pakkanen on  laskenut ja ulkona voi kävellä taas vähän pidempään. Kuva on Egyptin auringosta.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Vielä mikrorakupoltosta




Vielä kuva mikrorakupoltosta. Hauskaa tekemistä ja hauskaa on myös se että kaikki tapahtuu kuin normaalissa rakupoltossa mutta toimii minikoossa. Normaali rakupoltossa on pihdit ja tavarat, purkit, uunit yms on isoja, tässä kaikki on pientä ja käytimme lusikoita tavaroiden siirtämiseen. Tulta ja savua näkyi tässäkin ja sain hiuksiin ja vaatteisiin hienon savun tuoksun.



perjantai 25. helmikuuta 2011

Rakukeramiikkakoruja




Vielä pari rakukorua mitä tein viikko sitten. Riipus jäi vähän liian vaaleaksi osittain mutta puli-rintaneula tummui onneksi tarpeeksi mustaksi.

Olen tänään onnellinen! :)  Mulla on maailman paras Iskä!


torstai 24. helmikuuta 2011

Hedelmiä




Otin joskus joulun aikoihin kuvia hedelmistä ja leikin sitten PaintNETillä. Löysin äsken kuvia selatessa näitä vanhoja kokeiluja ja olkoon nämä hedelmät tämän päivän kuva. Kauniimpia nämä toki on värillisinä mutta menköön nyt näin.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kurdien mielenosoitus




Odottelin tänään bussia rautatientorilla ja siellä oli mielenosoitus tai porukkaa kerääntyi paikalle. En tiedä menikö ihmiset marssimaan. Lippua en tunnistanut ja vasta kotona luin kuvistani noita banderolleja ja huomasin tämän olevan kurdien mielenilmaus.  Tiedän heillä olevan vaikeaa monissa maissa. Aikoinaan olin Turkissa ja keskustelin sekä kurdien että muiden kanssa ja kurdit kertoivat epäkohdista mutta muiden jututtamieni turkkilaisten mielestä heillä oli kaikki hyvin. Yhdessä banderollissa luki:'Kuunnelkaa kurdistanin ääntä.'  Kuva suurenee klikkauksella.




tiistai 22. helmikuuta 2011

Hullut banaanit




Luin vähän aikaa sitten kirjan mikä teki lähtemättömän vaikutuksen ja jätti jäljen sydämeeni, Päivi Kivikankaan Hullut banaanit. Suosittelen kirjaa jokaiselle!

Kirja kertoo tositarinaa nuoresta naisesta joka seikkailee niin Afrikassa kuin Aasiassakin. Lainaus kirjan takakannesta: " Valkoinen nainen lähtee Afrikkaan ja päättää sopeutua elämään tansanialaisessa viidakkokylässä. Pian hän huomaa että pieni kylä ei olekaan pelkkää idylliä; mustat naiset eivät hyväksy valkoihoista joukkoonsa ja tunnelma kiristyy. Vain maasaiheimo on kiinnostunut naisesta jossa näyttää olevan hyvää vaimoainesta moniaviosille maasaisotureille. Kyläläiset eivät ymmärrä ronskia huumoria, ja ihmiset ympärillä ovat omituisia - vai onko kaikkein omituisin sittenkin nainen itse? Hän päätyy Keniaan missä asiat muuttuvat yhä kummallisimmiksi. Silloin ei auta muu kuin kääntyä henkimaailman puoleen, milloin odottamattomia asioita alkaa tapahtua. Ja koko elämä saa uuden suunnan."

Kirja on tavallaan kuin jännityskertomus naisen, Kangan elämästä. Monet käänteet ja tapahtumat missä hän on mukana tuntuvat niin kummallisilta että välillä mietin voiko tämä olla tottakaan. Kuitenkin joka sana kirjasta on kirjoittajan itse elettyä ja koettua. Kirja sai minut välillä itkemään, välillä nauramaan ja joskus pelkäämään päähenkilön puolesta. Kirjoittajan tyyli ja kirjan tapahtumat on niin mielenkiintoisia että kirja oli pakko lukea tosi nopeasti kun en vaan malttanut laskea sitä välillä kädestäni tehdäkseni jotain muuta jos ei ollut ihan välttämätöntä.  Teksti on erittäin elävää ja hyvin mielenkiintoisesti kirjoitettua.

Ote kirjasta:" Samana yönä sänkyni oli räsähtänyt jo kolme kertaa, mikä tarkoitti sitä, että puupohjasta oli tipahtanut kolme poikkipuuta lattialle. Kun poikkipuita ei muutenkaan ollut järin monta, ymmärsin nukkuvani lähes tyhjän päällä ja mikä tahansa liike saattaisi romahduttaa koko hienon vuoderakennelman.  Takapuoleni roikkui jo puoli metriä muuta ruumista alempana. Se oli melko epäergonominen nukkuma-asento mutta se oli ainoa, mihin niissä olosuhteissa kykenin. En uskaltanut kääntyä koko yönä saati nousta vuoteesta. Lisäksi hirveä määrä itikanpuremia kiusasi niin, että olisi tehnyt mieli raapia ihoa millä tahansa kättä pidemmällä, mutta en uskaltanut liikauttaa sormea. Se oli yksi tuskallisimmista öistä miesmuistiin. 
Aamulla sain kuulla että koko kaupungista olivat sekä sähköt ja vesi poikki; juuri sinä päivänä kuin minun olisi ollut tarkoitus pestä sekä tukka että pyykit. No tukan sain pestyä  pesuhuoneen saavin pohjalla olevalla jätevedellä, pyykit jäivät toistaiseksi lattian nurkkaan odottamaan."

Hullut banaanit kirjalla on oma facebook-sivunsa ja siellä on mm kuvia kirjoittajasta matkoillaan. Kirjaa ei suositella tosikoille eikä heikkohermoisille, lukee facebook-sivulla ja allekirjoitan sen.  Päivi Kivikangas asuu nykyisin Thaimaassa, tanssii ja toimii tanssinopettajana sekä myös kirjoittaa siellä. Itse sain kirjan Tansaniasta ystävältä ja lukeminen sai aikaan taas ison ikävän sinne.
Kuvassa kirjan alla 'kirjatelineen' virkaa toimittaa Bee-rastapoika. Se on onnellinen jokaisesta tehtävästä jonka se saa suorittaa. :)



maanantai 21. helmikuuta 2011

Maistuis varmaan sullekin?




Käytiin tänään ystävän kanssa leffassa katsomassa Hella W ja syömässä Satkarissa,  nepalilaisessa ravintolassa Fredalla (Fredrikinkatu 46). Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi, tästä on tainnut tulla kantapaikkani viime aikoina. 

Jos olet kiinnostunut Suomen historiasta niin kannattaa katsoa Hella W. Elokuvasta saa jonkinlaisen käsityksen rautaisen rouvan elämästä ja tekemisistä ja samalla myös näkee palan Suomen historiasta. Erikoisesti kiinnitin huomiota elokuvassa käytettyihin vaatteisiin. Puvustajalle monta plussaa! Hella Wuolijokea tuli sääli, kaikesta huolimatta. 



sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Rakukukka




Yksi eilen tekemäni rakukukka. Tästä tuli rintakoru. Huomaamatta kuvaan jäi myös muutamia hiuksiani, koita kestää! Kukassa on valkoista lasitetta ja keskellä vähän turkoosia minkä odotin muuttuvan punaiseksi. Tällä kertaa siitä tuli enemmän sinertävää. Juuri näin rakupoltossa tapahtuu, koskaan ei tiedä miltä lopputulos näyttää.


lauantai 19. helmikuuta 2011

Mikrorakuilua




Tänään ja viime lauantaina olin naapurikaupungissa tekemässä mikrorakukoruja. Kuvassa on juuri uunista otetut tulikuumat esineet ja niitä ollaan laittamassa pelkistymään peltikippoihin missä on sahanpurua. Jonkun ajan päästä korut pääsevät kupista veteen jäähtymään ja pesulle. Laitan joskus tänne myös valmiita koruja.


Yrittäkää nyt vielä arvailla mikähän mahtaa olla eilen laittamassani kuvassa!






torstai 17. helmikuuta 2011

Puunrunkoa







Näitä puita kasvoi aivan hotellin pihalla ja muuallakin. En tiedä mikä tämä on, lehdet ovat kauniin vihreitä ja niitä kasvaa monta sanasta 'oksasta', muistuttaa vähän pihlajaa mutta on paljon kirkkaamman vihreää eikä lehdet ole niin symmetrisesti kuin pihlajassa. Olkoon tämä viimeinen kuva tältä erää Egyptistä vaikka saatan joskus myöhemmin laittaa vielä jotain sieltäkin. Palaan päivän kuviin eli yritän postata edes suurimmaksi osaksi jotain kuluneesta päivästä.





keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Joutsenet



Lisää pyyhetaidetta, ole hyvä! 
Jouduin olemaan pari päivää niin etten päässyt koneelle ollenkaan, valitettavasti. Jatkan tänne postauksia normaalisti taas päivittäin, anteeksi pieni katkos!






sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Sydän




Lisää pyyhetaidetta! Samanlaiset oli molemmilla sängyillä jonakin päivänä kun tulimme takaisin huoneeseemme.


lauantai 12. helmikuuta 2011

Lentokoneesta kuvattua




Kun lensimme Egyptiin päin niin huomasin tämän mielenkiintoisen paikan ikkunasta kurkkiessa. Luulin etten saanut sitä kuvattua mutta kotona huomasin kuitenkin onnistuneeni saamaan kuvan juuri tuosta pyöreästä alueesta mikä eniten kiinnosti. Ilmeisesti tässä on vain joku kaupunki ja sen muotoja ja rakennelmia mutta näyttää tosi mielenkiintoiselta ylhäältä päin katsottuna.




perjantai 11. helmikuuta 2011

Keramiikkakoruja




Tein aika kauan sitten keramiikkakoruja mutta en ole saanut ostettua näiden taakse mitään kiinnittimiä. Tänään kävin ostamassa vihdoin taakse neulat ja nyt työt on kuivumassa. Kokeilin näihin eri lasitteita ja joissakin koruissa on sekä matta- että kiiltävää lasitetta samassa. Mukana on myös yksi epäonnistunut  nerikomipää, kokeilen meneekö se kaupaksi. Korut on aika isoja, soveltuu hyvin myssyihin, takkeihin ja ehkä myös villatakkeihin ja vastaaviin. Isoimmat on 7x4cm, soikeat 8x4 ja pyöreän läpimitta on vähän vajaat 7cm. Huomenna ainakin osa näistä menee myyntiin.


torstai 10. helmikuuta 2011

Kalaravintolassa




Kävimme eräänä iltana  Il Merkado-kauppakeskuksessa ja siellä syömässä kalaravintolassa. Ruoka oli erittäin hyvää, kala sekä riisi maukasta. Lautasella sipulin sisällä paloi pieni kynttilä, näytti kauniilta.  Toivottavasti kukaan ei katso tätä kuvaa kovin nälkäisenä, ainakin minulle tuli nyt nälkä! :)


keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Iltahämärässä




Kun nyt katselen kuviani niin minulla on tosi paljon kuvia nimenomaan hotellialueelta. Matka kesti vain viikon emmekä kovin paljon liikkuneet muualla kuin aivan lähistöllä ja niimpä kuvistakin suuri osa on hotellin arkkitehtuurin ihannointia.  Viikko on kyllä minulle vähän liian lyhyt aika olla missään toisessa maassa, juuri kun oppii tuntemaan mikä sikäläisen rahan arvo on niin pitää lähteä jo takaisin. Muistan tämän toivottavasti pitkään enkä edes ajattele enää vain viikon pistäytymistä missään.


Iltanäkymää hotellilta




Tammikuussa kun olimme matkalla Siinailla tuli pimeä jo heti viiden jälkeen iltapäivällä. Oli herättävä aamulla ajoissa jo aamupalalle mutta myös sen takia että ehti tehdä jotain valoisaan aikaan. Valvon myöhään kotona aina kun se on mahdollista mutta naureskeltiin Egyptissä kun menimme melkein joka ilta ajoissa nukkumaan. Kymmeneltä alettiin olla jo niin väsyneitä että ei enää paljon muuta jaksanut kun sänky veti puoleensa.


maanantai 7. helmikuuta 2011

Joutsen




Ihana siivoojamme teki mitä ihanimpia taideteoksia egyptiläiseen tapaan pyyhkeistä. Viimeisinä päivinä mietimme että keksiikö hän enää mitään uutta mutta aina sieltä jotain kaunista löytyi kun palasimme huoneeseen.



sunnuntai 6. helmikuuta 2011

lauantai 5. helmikuuta 2011

perjantai 4. helmikuuta 2011

Taateleita




Taateleita suoraan puusta, ole hyvä! Tuoreet taatelit ei kyllä ainakaan minun suussani maistuneet aivan niin hyvälle kuin mitä olen Suomessa tottunut syömään. No, ehkä en vaan ymmärrä tuoreiden päälle kun tänne tuodut on jo tosi makeita ja hyviä, tuoreet mauttomia niiden tiiviisti pakattujen ja ilmeisesti jotenkin käsiteltyjen rinnalla.


torstai 3. helmikuuta 2011

Hiekkaa ja vuoria, vuoria ja hiekkaa



Ensimmäiset hetket lentokentältä hotelliin mennessä näimme vain näitä maisemia ja sanoin matkakumppanille voih, tykkään kyllä olla täällä kun on näin paljon vuoria. Vuorten lisäksi paikalla on myös paljon hiekkaa mutta sitähän Siinain erämaa on.

Toisena päivänä olimme matkatoimiston järjestämällä kierroksella tutustumassa ympäristöön. Näimme paikkoja mihin on ahdettu hotelli toisen viereen ja kauppoja sinne tänne ja myös tinkimiseen opettavan vanhan kaupungin alueen. Siellä saatiin heti karvaat kokemukset kauppiaan viekkaudesta ja siitä miten turistia yritetään höynäyttää. Vielä ei osattu kovin tinkiä, tuolta jäi käteen iso pinkka papyrysta ja pieni laukku/kukkaro sikäläisille punnille.

Iloisena palasimme omaan hotelliin joka oli kuin keidas keskellä ei mitään. Hotellimme oli sen verran kaukana muista että meidän piti kulkea joka paikkaan, paitsi lähimarkettiin, taksilla tai bussilla.

En kerro mitään sen kummempaa matkakertomusta tällä kertaa mutta kuvia varmaan joudutte näkemään jonkin verran matkalta. Kaikki meidän retket meni pieleen. Olimme jo kotona miettineet että haluamme mennä käymään Kairossa ja lasipohjaveneretkellä. Perillä huomasimme että matka Kairoon on liian rankka. Lähtö oli yöllä yhdeltä ja perillä paljon kävelyä, paluu seuraavana yönä samoihin aikoihin, yhden jälkeen. Kairon sijaan päätimme lähteä Katariinan luostariin (sen raamatusta tutun palavan pensaan paikalle rakennettu luostari) myös kokopäiväretkelle. Molempien isät ovat siellä käyneet ja isien jutut paikan hienoudesta on jääneet mieleen. Edellisenä yönä ennen retkeä oli kova ukonilma ja vettä tuli kaatamalla. Aamuyöllä meille soitettiin että matka on peruttu, tiet vuoristossa ovat huonokuntoisia sateen ja ukkosilman jäljeltä emmekä ehkä pääse edes perille. Sovimme eräänä päivänä menevämme myös lasipohjaveneretkelle missä saisimme kuvata hienoja monivärisiä kaloja ja koralleja. Edellisenä iltana kaaduin portaaseen kaupassa ja jalkojen kipeydyttyä en ollut valmis lähtemään hyppimään veneestä toiseen kuten tiesin tuolla retkellä tehtävän. Toinen meistä oli myös vatsataudissa joten se siitä retkestä sitten. Mukavaa oli silti mutta olisimme halunneet nähdä ja kuvata vähän enemmänkin. Menipä sitten lepolomaksi oikein kirjaimellisesti. Mutta en sitäkään valita!






keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Vuoristoa



Terveisiä Egyptistä! Kuvassa ollaan vielä matkalla sinne jossakin vuoristossa vähän ennen määränpäätä. Meidän Egyptissä ollessamme ei ollut vielä merkkejä levottomuuksista mutta nythän tuolla tapahtuu päivittäin. Näyttää tosin ainakin lehtitietojen mukaan ettei turistialueella Sharm el Sheikhissä, missä olimme, ole ollut mitään sen ihmeellisempää kuin ennenkään, vain isommissa kaupungeissa mellakoidaan. Toivottavasti egyptiläiset saisivat asiansa kuntoon!

Maassa huomasi pian ettei naisia oikeastaan näkynyt missään. Miehet siivosivat,kokkasivat ja tarjoilivat, olivat myymässä kaupoissa ja kaikkialla. Naiset muslimimaan tapaan ovat ilmeisesti kotona. Olisi ollut hyvä käydä katsomassa suuremmissa kaupungeissa, vaikka Kairossa mihin alunperin pitikin mennä käymään, mikä tilanne siellä oli. Kuulimme, että usein perheet ovat jossakin muualla kaupungeissa ja miehet tulevat töihin suureksi osaksi vuotta turistikeskuksiin hankkimaan perheelle elantoa. Eipä pääse mies paljon perheeseen ja vaimoon kyllästymään jos näkee heitä muutaman kerran vuodessa. Meidän retkemme tuossa maassa olivat hyvin "moninaiset". Siitä kerron jotain myöhemmin.


WOW