Olen lukenut kesällä monta hyvää kirjaa. Yksi niistä on Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat. Kirja on yhtä mielenkiintoinen ja hyvä kuin tekijän edellisetkin,Leijapoika ja Tuhat loistavaa aurinkoa.
Tälläkin kertaa kirja kertoo Afganistanista vaikka nyt kirjassa liikutaan myös Ranskassa. Oli pakko lukea kirja nopeasti koska tarina on niin kiinnostava ja mukaansatempaava. Teoksessa on paljon surua ja se jäi myös kovasti mietityttämään.
Takakannesta: Afganistan 1952. Abdullah ja hänen pikkusisarensa Pari asuvat isänsä ja äitipuolensa kanssa pienessä Shadbagdin kylässä. Elämä on karua ja ankaraa mutta Parilla ja Abdullahilla on toisensa. Joka yö he nukkuvat vierekkäin päät yhdessä,raajat toisiinsa kietoutuneina. Abdullah on Parille enemmän kasvattaja kuin veli,hän on valmis tekemään sisarensa vuoksi mitä tahansa.
Eräänä päivänä sisarukset matkaavat aavikon halki isänsä kanssa Kabuliin. Kumpikaan ei voi aavistaa,että heidän yhteinen aikansa on pian päättymässä. Joskus sormi on leikattava, jotta käsi pelastuisi.
Suosittelen jokaiselle! Hieno lukukokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti