keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Surua


Kuulin suru-uutisen viime maanantaina. Ystäväni Leena on menehtynyt sydänkohtaukseen edellisenä perjantaina. Ensin oli vaikea uskoa uutista,odottelin vaan Leenan chaattaavan kohta ja kertovan matkaltaan missä hän oli. On vaikea ajatella,että minua yli kymmenen vuotta nuorempi ystävä ei enää soita,chattaa tai juttele meille niin tutuiksi tulleita ja tärkeitä yhteisiä juttuja. Valtavan iso pala puuttuu nyt elämästäni ja voin vaan kuvitella miten suuru suru Leenan omaisilla on juuri nyt. Leena opetti minulle paljon. Hänen positiivinen elämänasenteensa oli tarttuvaa. Vaikka hänen elämänsä oli välillä tosi vaikeaa niin aina kun kysyin mitä kuuluu,hän vastasi hyvää. Tiedän,ettei pitkäaikaissairaan elämä ollut mitään ruusuilla tanssimista mutta kun on oikea elämänasenne niin päällimmäisenä näkyy ja kuuluu se hyvä mikä elämässä on. Parhaat lähtevät ensin. Kaipaan kovasti Leenaa. Leenan blogi on täällä.

6 kommenttia:

  1. Otan osaa suruusi.
    Näitä tällasia uutisia ei kenenkään toivoisi saavan, mutta elämä on joskus niin julmaa.
    Voimia!

    VastaaPoista
  2. Voih, surullista, osanottoni ja halaus.

    VastaaPoista
  3. Pole sana! Ystävän menetys on iso suru. Kanssakäymisen ja ajatustenvaihdon loppuminen leikaten toinen kova asia. Pitkäaikaissairaus yhdistää ihan omalla tasollaan. Ystävän kuolema riuhtaisee irti monia elintärkeitä siteitä. Äkillinen kuolema on muutenkin kova koettelemus läheisille ja ystäville. Onneksi hyvät muistot kannattelevat ja voivat rohkaista ystävän lähdettyäkin.

    VastaaPoista

Kesää kaupungissa