keskiviikko 24. syyskuuta 2014

In memoriam Bestis 28.08-02 - 23.08-14


Yksi menneen kesän ikävistä asioista oli,että jouduin tekemään elämäni vaikeimman päätöksen koskien parasta ystävääni,Beetä. Bestis oli jo vanha koira ja kärsi lonkkakivuista. Huomasin myös ettei se enää kuullut kuten ennen ja alkoi selvästi olla väsynyt,nukkui paljon eikä jaksanut lenkkeillä pariasataa metriä pidempiä lenkkejä ja siinäkin jo välillä levättiin. Kun jouduin olemaan sairaalassa enemmän kuin kotona,Bee ikävöi minua tosi paljon. Kun tulin kotiin ja jouduin taas lähtemään niin Bestis oli aivan sekaisin joko ilosta tai surusta. Oli raskasta lähteä,kun oli pakko,js toinen jäi ääneen itkemään oven taakse. Menetin parhaan ystävän ja rakkaan lenkkikaverin. Kotona tuntuu vieläkin liian hiljaiselta ja tyhjältä. Järki kertoo ratkaisun olleen oikean mutta tunnetasolla on ikävä. Kurjinta oli etten päässyt itse edes saattelemaan Beetä viimeiselle matkalle vaan olin silloin suhteellisen huonokuntoinsena sairaalassa.

7 kommenttia:

  1. Koira ihmisille on omanlemmikin menetys todella suuri suru. Ajatella kun luin edellistä postaustasi,ihmettelin miten sinun Bestis on kestänyt kesän. Vanhalle koiralle tullainen elämäntila on raskas. Toivotan sinulle jaksamista surussa ja kaipuusta selviytymiseen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos sirkkis! Bee on vieläkin päivittäin mielessä vaikka osaan jo elää ilman sitä.

    VastaaPoista
  3. Oman koirani menettämisen muistot nousevat mieleen, kun luen kertomustasi Bestiksestä. Kuan kuulin vielä sen askeleet ja luulin sen olevan nurkan takana...Vähittellen kaipaus helpottaa ja mukavat muistot auttavat siinä. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  4. Kiitos Laila! Jännä juttu että kun tulen kotiin jostakin niin aina ajatukset on ovea aukaistessa Bestiksessä. Eka ajatus on,että sieltä se tulee iloisena vastaan vaikka tiedän ettei niin enää tapahdu. Sama juttu on kun syön jotain hyvää mistä olisin antanut palan Beelle. Tiedän tämän vähitellen helpottavan kun aikaa vaan kuluu.

    VastaaPoista
  5. MInunkin tekee mieli lausua osanottoni koiraystäväsi menetyksestä. Kuulinkin siitä jo silloin aikaisemmin ja surin jo silloin puolestasi. Muistat ehkä, että blogisi kautta olen monesti Beeta muistanut .
    On mukavaa, että olet taas kotona kaiken jälkeen, vaikka Been takia haikeaa onkin. Voimia edelleen. SItkeyttä sinussa näyttää riittävän. Se on hyvä ja positiivinen asia :)

    VastaaPoista
  6. Voimia Sinulle <3 En keksi sanoja kertomaan miten pahalta tuntuu ja kuinka voisin lohduttaa.

    VastaaPoista
  7. Kiitos mm ja Impi! Niin Bee kuin jo monet muutkin koirat on mielessä päivittäin mutta onneksi elämä jatkuu näinkin!

    VastaaPoista

Minun isäni

Tämä kappale taisi olla viime vuonna myös täällä mutta on niin kaunis kappale että olkoon tänäkin vuonna. Hyvää isänpäivää kaikille is...