sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Meidän talo







Tässä on meidän talo takaa,savannilta päin kuvattuna. Kuten kuvasta näkyy,tästä lähtee iso mäki alas ja alhaalla on iso savanni asutuksineen ja peltoineen. Savannin takana näkyy kauniit vuoret. Joku mzungu istuu terassilla lukemassa. Hänen takaansa menee ovi olkkariin ja sitä kautta makuuhuoneisiin. Päivällä auringossa on liian kuuma olla terassilla mutta iltapäivällä ja aamulla istumme tuossa usein lukemassa.

Terassin ovet on auki ja äsken kävi kaksi alle kymmenvuotiasta poikaa tervehtimässä. He ovat käyneet täällä ennenkin ja toivovat saavansa jotain hyvää. Tällä kertaa annoin tikkarit ja poikien hymy oli kyllä kaunis ja palkitseva kiitos!

Vain minulle voi käydä niin kuin nyt kävi. Olin pitkään pahoinvoiva ja oksentelin eikä ruoka maistunut kuumeen ja vatsataudin jälkeen. Viime torstaina yritin juosta veskiin oksentamaan kun kompastuin/liukastuin johonkin ja kaaduin sementtilattialle. Löin lonkkani ja nyt sitten kävelen kyynärsauvoilla. Täällä olevan suomalaisen ortopedin mukaan kyseessä on iskuvamma joka paranee ajan myötä levossa. Nyt sitten odottelen milloin olisin kävelykunnossa. Toistaiseksi liikun sauvojen kanssa hitaasti ja varmasti ja mieluummin sisätiloissa kuin tuolla epätasaisesa maastossa. Nyt on ainakin aikaa istua ja lukea.

3 kommenttia:

  1. Pole sana. En tahtoisi uskoa edelleenkään todeksi tällaista koettelevaa käännettä! Onneksi sinua ei noin vain lannisteta. Pikaista paranemista!

    VastaaPoista
  2. Kun kuvaa äkkiä vilkaisee, sen voisi luulla olevan melkein mistä tahansa - vaikka Suomesta (kesällä tietty)! Ihanan vehmasta.

    Mutta voi ei, tosi ikävä tuo kuumeilu ja vatsatauti ja kaiken kruununa jalan telominen. Toivon kovasti, että se paranee pian!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Pico ja Elegia! Onneksi muuten olen jo kunnossa,toivottavasti lonkkakin antaa pian kävellä ilman kyynäeaauvoja.

    VastaaPoista