BEE

Karoliinan blogissa täällä,hänen koiransa Cicim haastaa kaikki kaverikoirat kertomaan itsestään. Lupasin vastailla joten tässä näitä nyt tulee. Ylhäällä hymyilevä koiruus,Bestis eli Castlewolf the Best Boy! Jotkut näistä kuvista ovat olleet esillä täällä,ehkä,mutta älä anna sen häiritä.

Bee kesäpoika

Bee lenkillä

Bee levyttää

Bee uimassa

Elämästä nauttija

Kaverin kanssa. Muutkin bloggaajat joilla on koira,voisit antaa koiralle kameran ja tehdä jonkun postauksen siitä! Linkitä tänne niin käyn kurkistamassa!

Liikennemerkkejä

Tämä on nyt pakko laittaa tänne vaikka ei olekaan mikään oma kuva. Sen verran huvitti kun näin selitykset tänään.

Juhlapäivä

Tänä yönä on tasan 17 vuotta siitä kun viimeksi sain jatkoaikaa eli uuden munuaisen. Tosi onnellinen kun saan elää!

Poika joka palasi taivaasta

Luin viime viikonloppuna kirjan mikä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kirja on tositarina Alexista joka joutui 6-vuotiaana isänsä kanssa pahaan autokolariin loukkaantuen siinä kuolettavasti. Kolarissa Alexin pää katkesi ja tipahti kaularangasta irti,vain nahka piti päätä paikallaan. Lääkärit sanoivat,että vaikka hän jäisikin henkiin,hän ei koskaan enää ole entisensä,ei opi puhumaan,liikkumaan eikä hengittämään itse. Alex alkoi kuitenkin vähitellen toipua herättyään parin kuukauden päästä koomasta. Perheen ympärille kerääntyi vähitellen iso joukko ihmisiä jotka auttoivat käytännön asioissa ja rukoilivat Alexin ja perheen puolesta. Ihmeellistä on myös se mitä Alex kertoi kun hän vihdoinkin pystyi puhumaan. Pätkä kirjan takakannesta: " Kevin Malarkey ja hänen kuusivuotias poikansa Alex joutuivat vuonna 2004 vakavaan auto-onnettomuuteen. Sen seurauksena Alex halvaantui. Eloon jääminen näytti mahdottomalta. 'Luulen,että Alex on mennyt taivaankotiin'eräs ystävä sanoi järkytteelle isälle. Kun Alex heräsi kahden kuukauden jälkeen koomasta,hänellä oli kerrottavanaan uskomaton tarina. Hän selitti mitä onnettomuuspaikalla ja sairaalassa oli tapahtunut,kun hän oli ollut tajuttomana. Hän kertoi ylimaallisesta musiikista joka ei oikein ollut tämän kuusivuotiaan makuun. Hän kuvasi enkeleitä jotka veivät hänet porttien läpi taivaaseen. Kaikkein hämmstyttävintä oli,että Alex kertoi tavanneensa Jeesuksen ja keskustelleensa Hänen kanssaan." Luin kirjan suunnilleen yhdellä istumisella kun en vaan malttanut jättää sitä kesken. Tosi mielenkiintoinen kirja asioista mistä ei paljon kirjoiteta. Löysin googlaamalla myös videon Alexista ja tästä tapahtumasta. Liitän myös sen tähän. Oli pieni blogitauko ja se kyllä teki hyvää. Nyt taas yritän uudella innolla postailla tännekin!

Kaksoset

Muistaakohan joku vielä,kun pari talvea sitten laitoin tänne kuvan meidän kaksosista Tansaniassa ollessani! Tässä on kuva kaksosista muutama viikko sitten. Orpolassa oli juhlat mihin oli kutsuttu orpolassa ennen hoidossa olleita lapsia ja heitä oli siellä paljon ollutkin. Eräs ystävä oli Ilembulassa töissä ja palasi äskettäin Suomeen,sain häneltä kasan kuvia tutuista lapsista. Toiset ystävät ovat tällä hetkellä kiertämässä Tansaniaa(ovat asuneet siellä ennen) ja innoissani odotan heidän paluutaan ja kuvien katselua ja kuulumisten kuulemista. Edellisessä kuvassa,täällä,kaksoset olivat vain vuoden ikäisiä,nyt jo 3-vuotiaita. Kuva on orpolan pihalta. Kaksoset asuvat jo muualla,samassa kylässä kuitenkin.

Ole oma itsesi

Safarielämä jatkuu

Kun saavuimme Mwagusi Campiin,näytti paikan vieressä oleva joki tältä. Vettä ei ollut ja oli helppo tehdä nuotio ja ruokapaikka joenuomaan. Heräsin molempina öinä kohinaan ja aamulla huomasin,että oli satanut ja joessa oli vettä,ensin vähän ja viimeisenä aamuna jo melkein tulva.

Ylläolevan kuvan otin teltan tarssilta joelle päin viimeisenä aamuna. Joki virtasi kohisten. Olimme niin puskassa ettei mitkään sähköiset laitteet,kännykät ja vastaavat toimineet tuolla ollenkaan. Oli aikaa levätä ja kuunnella lintujen laulua,norsujen ja leijonien huutoja. Illalla meidät vietiin ennen ruokailua ruokasalin läpi rannalle missä oli nuotio. Istuimme siellä nauttimassa tunnelmasta,pimeä ilta,tuli ja luonnon äänet. Yhdellä ystävällä oli kitara mukana ja laulettiin muutama laulu yhdessä.

Mwagusi oli elämys. En ollut kuin kerran kiertämässä autolla savannilla ja näin kyllä eläimiä mutta paljon vähemmän kuitenkin kuin edellisen Tansanian matkani safarilla Mikumissa. Toki tuolla näin gebardin ja se on jo aika iso juttu! Oli hienoa kokea tama paikka ja minulle kolme päivää siellä oli todellista lepoa työn vastapainoksi. Ihana paikka! Vaikka joskus vielä menisin Tansaniaan,voi olla,että Mwagusissa käynti oli niin ainutkertainen juttu ettei se tule toistumaan(hintakin aika suolainen). Toki haaveilen vielä Tansaniaan matkustamisesta,leijonakin on toistaiseksi kasvoista kasvoihin kohtaamatta!

Kun ajoimme pois pain kävimme katsomassa lentokontän mikä on tuolla puskassa. Varakkaat ihmiset tulee Mwagusiin lomailmeen pienkonella ja niillä liikkuminen Afrikassa on aika tavallista. Me tosin ajettiin edestakaisin autolla,kuvassa alla. Käytiin myös katsomassa hippoja joen varrella paikassa missä niitä yleensä on enemmän. JOllen ihan väärin muista niin Iringasta on Mwagusiin 130km,suurin osa matkasta tuota pölisevää hiekkatietä. Naureskeltiin tullessa,että tähän voisi melkein tottua että aamukahvi/tee kannetaan sänkyyn ja kun nouset tai istut vaikka ruokasalissa niin aina on joku takanasi salamannopeasti siirtämässä tuolia ja palvelemassa.

Tämä viikonloppu oli juhlaa. Parasta Tansaniassa oli kuitenkin,loppujen lopuksi,arki lasten kanssa orpolassa.

Aamusafarilla

Lähdettiin niin aikaisin liikkeelle että pääsimme katsomaan ja kuvaamaan auringonnousun savannille. Kaunista! Muutaman tunnin ajan ajelimme ympäri savannia ja näimme antilooppeja,strutseja, seeproja,norsuja,kirahveja,paljon erilaisia lintuja ym. Välillä pysähdyimme ja joimme aamukahvit keskellä ei mitään.

Aamun ajelun parasta antia minulle oli kun yhtäkkiä näimme gebardin mikä oli juuri tappanut impalan. Pysähdyimme kuvaamaan gebardia ja se otti saaliinsa ja siirtyi 'piiloon',puskien keskelle kauemmaksi tieltä. Menimme auton kanssa perässä ja jäätiin pidemmäksi aikaa kuvaamaan tätä harvinaisuutta. Kuski ja opas soittivat toisenkin safariautollisen turisteja jotka olivat aamuajelulla samoissa maisemissa,ihmettelemään gebardia. Otin gebardista montakymmentä kuvaa mutta en voi tänne niitä kaikkia laittaa. Laitan vielä seuraavaan postaukseen jotain eläinkuvia.

Mies edellä ja naiset tulee perässä. :)

Mwagusi Safari Camp

Vihdoinkin oltiin perillä Mwagusi Campissa. Paikka oli tosi hieno ja luksusta meille jotka emme olleet tottuneet näin hyvään palveluun ja paikkaan. Yläkuvassa on telttani sisältä. Keskellä terassiani ja alla vielä kuva terassin kirjoituspöydästä. Teltan takaosassa on kylppäri,suihku ja pukeutumistila missä on tilaa vaatteille ja matkalaukuille.

Ensimmäisenä iltana porukka marssi syömään öljylamppujen valossa kuivuneeseen joenuomaan. Minulla oli,tuttuun tapaan,nilkka kipeä ja jäin syömään ruokasaliin. Seurani oli yksi työntekijä ja meitä palveli yksi keittiössä työskentelevä mies. Seuraavina päivinä huomasin,että ruokaa oli tarjolla ainakin 10 erilaista. Jokaisen astian takana oli työntekijä kertomassa mistä ruoka on valmistettu ja annostelemassa sitä lautaselle. Linkin takana on lisää tietoa Mwagusista,siellä on myös yksi video missä näkyy ruokasalia ja muita yleisiä tiloja sekä jotain telttaakin.

Emme saaneet liikkua yksin alueella koska milloin tahansa saattoi norsu tai joku muu tulla vastaan. Joka kerran kun menin syömään tuli joku minua hakemaan. Illalla kysyttiin mihin aikaan haluan herätä ja aamulla heräsin siihen kun aamutee kannettiin sänkyyn. Pyysin ensimmäisenä aamuna herätyksen jo 5.30 koska menin muiden mukana aamusafarille. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Pydähdyspaikka

Pysähdyttiin välillä yhteen kylään juoma-ja vessatauolle tämän hotellin kohdalla. Tykkään afrikkalaisten tavasta rakentaa niin puusto kuin kivestäkin. Meitä oli 7 naista ja matka oli oikeasti pitkä. Oltiin edellisenä päivänä jo ajettu 200km Iringaan,siellä seuraavana aamuna vaihdettiin autoa ja kuskia ja jatkettiin matkaa. Nyt en muista kilometrimäärää mitä oli Iringasta Ruahaan mutta iltapäivällä oltiin vasta perillä.

Yksi taukopaikan taloista.

Kohti Ruahaa

Jokainen joka on seurannut blogiani,tietää,että ikävöin Afrikkaan,Tansaniaan. Ikävän minimoimiseksi katselen kuvia usein ja muistelen matkojani sinne(ja haaveilen mahdollisista joskus tulevista matkoista). Kerron nyt jotain viimeisen Tansanian matkani safari-reissusta niin,että aloitan matkan tällä kuvalla. Lähdettiin torstaina Ilembulasta ja mentiin yöksi Iringaan. Illan shoppailun ja ruokailun jälkeen nukkumaan ja aamulla aikaisin lähdettiin ajamaan kohti Ruahan kansallispuistoa. Tämäntyylistä tietä riitti ja riitti.

Hampurilainen

Laskiaista sinullekin!

Sotkumo

Puu on kaunista

Bee 12v

Perjantaina vietettiin Been synttäreitä. Vanhaherra otti päivänsä yhtä rauhallisesti kuin jokaisen päivän yleensäkin. Tarjolla oli maksalaatikkoa nakkikynttilöillä ja se meni kyllä nopeasti alas päivänsankarin vatsaan.