Lauttamatkalla

Kuva on lautalta millä kuljimme Kinaliadan saarelta takaisin kaupunkiin,Istanbuliin. Tällä kertaa kävimme pari kertaa saarella loman aikana. Istanbulin alueella on noin 16 miljoonaa ihmistä ja sen huomaa kaoottisessa liikenteessä ja ihmisten paljoudessa joka puolella. Mietittiin maatkatessa mm näitä tyttöjä ja heidän pukeutumistaan. Vaatteet on samoja mitä joka puolella maailmaa mutta huivi on vielä tosi monilla nuorillakin. Pohdittiin,onko se kasvatuksen tai perinteen mukaista vai onko tytöillä itsellään vakaumus ja tarve käyttää huivia. Kadulla enemmistöllä näytti vielä olevan huivi vaikka pukeutuminen on muuten länsimaista. Kuljin tuolla hellevaatteilla ja nautin täysillä auringosta ja lämmöstä. Paikalliset olivat kuitenkin jo illalla pukeutuneet kuten syksyllä,pitkähihaisiin ja takkeihin. Istanbulissa oli kuitenkin vielä sään puolesta täysi kesä.

Kotona Istanbulissa

Aloitin lukemaan Istanbulissa Reeta Paakkisen tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa Kotona Istanbulissa ja sain sen eilen luettua loppuun. Kirjassa on tositarinoita tuosta kauniista ja monipuolisesta kaupungista. Kirja kertoo paljon uutta ja mielenkiintoista ja ainakin minulle tuli halu palata vielä kerran(ja ehkä vielä kerran jne) Istanbuliin ja tutkia myös niitä kaupunginosia mistä en ollut koskaan ennen kuullutkaan. Paakkinen kertoo eniten keskiluokkaisen isatanbulilaisen elämästä ja elämäntavasta mutta kirjassa sivutaan kaikenlaisten asukkaiden elämää. Kirjan letkeästä kerronnasta tunnistin katukahviloiden ajoittaisen kiireettömyyden,katujen ruuhkat ja väenpaljouden mikä Istanbulissa on jokapäiväistä. Jotkut kirjassa kerrotut paikat olivat minulle jo ennestään tuttuja mutta oli hauska törmätä tai tunnistaa jossakin kaupungiosan nimi tai vastaava mistä olin juuri lukenut. Kirjassa on mukana sopivassti historiaa joka taas selventää myös nykypäivän Turkin elämää. Mietin välillä lukiessa,miksi kirjailija aivan kuin puolustaa välillä Turkkia matkailumaana. Minulle maa on ollut aina mieluisa matkakohde vaikka tiedän kyllä,että monet eivät halua sinne matkustaa. Kuulin äskettäin kaveripiiristä ettei jotkut vaan halua matkustaa muslimimaahan joten varmasti näitäkin ihmisiä riittää. Minareetin kutsut,vaikka ne alussa voikin häiritä,vaan kuuluvat tuon maan katukuvaan ja niihin kuin muihinkin ääniin tottuu nopeasti. Kirjan takakannesta:"Arki erosi heti uutisotsikoista. Suomalaistytön hame oli liian pitkä,se piti ensi tilassa vaihtaa lyhyempään. Kuvittelitko tietäväsi miten Turkissa eletään ja ajatellaan? Tutustu tuhansien tarinoiden Turkkiin Istanbulissa aikuistuneen suomalaisen toimittajan matkassa. Reeta Paakkinen muutti maallistuneen istanbulilaisperheen miniäkokelaaksi 19-vuotiaana vuonna 1998 ja on edelleen sillä tiellään. Hänen humoristinen mutta asiantuntevien tarinoidensa kautta avautuu aivan uudenlainen näkökulma Turkkiin ja maan arkeen. Paakkisen tuntemassa Turkissa naiset ulkoistavat kotityöt,aviopuolisi voi löytyä televisio-ohjelmasta,talonmies tuo asukkaille tuoreen leivän ja jalkapallo-ottelu voi sekoittaa kokonaisia kaupunginosia. Toisenlaisen tulokulman tarjoavat koskettavat kuvaukset työmatkoilta Pohjois-Irakiin,Pohjois-Kyprokselle ja Ben Alin ajan Tunisiaan." Mielenkiintoinen kirja! Suosittelen jokaiselle matkustamisesta ja Turkista(Istanbulista) kiinnostuneelle ja miksi ei kaikille muillekin!

Hyvä väritys

Apinamies

Mukavuuslaitos

Oltiin kerran kaupungilla ja poikettiin pääkadun varrella olevaan,paaikallisten suosimaan kahvilaan. Syötiin siellä minulle jo aikaisemmilta matkoilla hyvin maistuneet riisivanukkaat. Kysyin olisko heillä veskiä ja sain vastauksen tottakai ja minut ohjattiin tähän veskiin. Häkeltyneenä,yleensä veskit oli länsimaisia,pesin vain käteni,kuvasin ja jatkoin matkaa. Kuvassa näkyy vähän sandaaliani ja laukkuani nojatessani lavuaariin. Aniliininpunaisen astian yläpuolella on pieni vesihana. Tämäntyyliset veskit on tuttuja Afrikasta joten ei se uutta ollut mutta mieluummin kuitenkin asioin tutussa ja turvallisessa sellaisessa. Tämä oli onneksi kyllä tosi siisti paikka.

Vapaa

Katse samaan suuntaan

Soittaja

Odottelin Istanbulin pääkadulla,turistialueella matkakaveria ja seurailin samalla kadun tapahtumia. Toisella puolella katua soitti pieni poika ja toisella puolella tämä tyttö. Molemmat seurasivat tarkasti ympräristöä ja juoksivat välillä pakoon sivukadulle. Huomasin,että kun joku vartiointiliikkeen auto tuli lähettyville,lapset ottivat nopeasti jalat alleen ja palasivat taas hetken kuluttua paikalleen soittamaan. Turistit tiputtelivat heille aika ahkerasti kolikoita. On se kuitenkin kurjaa jos pienet joutuvat peläten juoksemaan välillä pakoon ja joutuvat ansaitsemaan rahaa pienen pienellä,yksinkertaisella,muutaman soinnun lurituksella. Halusin nähdä onko lähellä joku aikuinen joka ehkä paimentaa/rahastaa mutta sinä aikana kun lapsia seurailin en nähnyt ketään muita kuin nämä lapset.

Purjeet

Retroratikka

Nämä vanhanajan ratikat ajaa Istanbulissa Taksim-aukiolta Istiklalia,kauppakatua pitkin. Kyytiin voi hyvpätä sieltä täältä ja lapset roikkuu usein tuolla perässä ulkona ottamassa vapaakyytiä. Kadun varrella olevissa taloissa on liikkeitä mistä saa hienoja muotivaatteita suomalaiselle aika edulliseen hintaan. Monet talot ovat koristeellisia ja kauniita. Kuvassakin näkyy hieman talon seinässä olevia koristeellisia veistoksia.

Terveisiä Istanbulista

Terveisiä Istanbulista! Olin siellä reilun viikon jatkamassa kesää!Palattiin eilen illalla Suomeen. Oli hyvä matka! Nämä tärkeät ajat löytyivät meidän hotellin aulasta.