Luin Eero Huovisen kirjan Äitiä Ikävä. Kirja on kaunis kuvaus elinikäisestä äidin ikävästä. Kirjan takakannesta:"Eero Huovinen oli yhdeksänvuotias kun hänen äitinsä kuoli. Kuolema oli perheelle järkyttävä isku. Isä vaikeni,äidistä ei puhuttu. Vuosien saatossa muistot hiipuivat,mutta ikävä ei laantunut,ei edes iän myötä. Isän kuoleman jälkeen Eero Huovinen löytää vanhempiensa kirjeitä,kuvauksia perheen iloista ja itkuista. Edessä on aikamatka äidin luo. Kirjeitä lukiessa muistot heräävät eloon ja alkaa tutustuminen haalistuneiden mielikuvien sijasta todelliseen äitiin. Esiin nousee kysymys,voiko äidin löytää uudelleen,ja jos voi,helpottaako ikävä." Hyvä lukukokemus,helppo ja nopea lukea.Suosittelen kaikille äitiä ikävöiville.
Tässä oleva kukka on käsitelty kuva aikaisemmin blogissa olleesta kuvasta jonka näet täällä . Laitoin tämän kuvan myös Luovan laua...
♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥
VastaaPoista