Henkäys kuin ilmaa vain

Luin kirjan joka teki minuun valtavan suuren vaikutuksen,Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain. Olen vielä aivan kirjan lumoissa ja päällimmäiseksi jäi mieleen lause:'En jaksa. Mutta minä jatkan.' Koskettaa ja tuntuu kovin läheiseltä ja tutulta. Kirja-arvostelu netistä:" Paul Kalanithi, 36-vuotias neurokirurgi, on valmistumassa kymmenen vuoden erikostumisvaiheen jälkeen. Hän kohtaa päivittäin työssään syöpään sairastuneita, joiden ennuste ei ole paras mahdollinen. Kunnes eräänä päivänä hän saa oman diagnoosinsa: neljännen vaiheen keuhkosyöpä. Noin vain, täysin yllättäen, Paulin ja hänen Lucy-vaimonsa tulevaisuudensuunnitelmat saavat täyskäännöksen. Paul kirjoittaa lapsuudestaan, nuoruudestaan ja opiskeluajastaan lämpimästi, mutta ennen kaikkea hän pohtii elämän merkitystä monesta eri näkökulmasta: Mikä tekee elämästä elämisen arvoista kuoleman edessä? Mitä sitten kun elämä ei enää näyttäydykään portaikkona kohti tulevaisuutta? Millaista on saada esikoinen, pieni Cady-tytär, kun itse on kasvokkain oman kuolemansa kanssa? Paulin kuoleman jälkeen hänen vaimonsa Lucy työsti kirjan valmiiksi. Paulin sanat elävät kuin oppaana ja lahjana meille kaikille. Muistelmateos Henkäys on ilmaa vain on mykistävän kaunis kertomus rohkeudesta ja se vaikuttaa lukijaansa vielä pitkään kirjan kansien sulkeuduttua. Kirjaa on myyty yksin Yhdysvalloissa lähes miljoona kappaletta ja se on koko ajan myyntitilastojen kärjessä, Euroopan valloitus on vasta alkanut." Tosi koskettava ja itkettävä teos. Suosittelen jokaiselle joka voi itkien lukea! Vakavasta ja surullisesta pohjavireestä huolimatta kirja on kaunis,valoisa ja toiveikas.