Hän on pieni poika johon en saanut orpolassa kontaktia pariin ensimmäiseen kuukauteen. Poika pelkäsi minua ja saattoi alkaa itkemään jo pelkästä katsekontaktista ja hymystä. HUomasin kerran kun Ebenesa(kuten sikäläiset häntä kutsuvat) nousi sängyssään seisomaan ja menin kehumaan ja halaamaan häntä. Silloin näin Ebenesan hymyilevän minulle ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen yhteys syntyikin pienin askelin ja tämän kuvan otin viimeisenä päivänä kun olin orpolassa. Ebenesa oli hymyilevä ja osasi myös pitää puoliaan muita lapsia vastaan eikä alkanut aina itkemään kun joku isompi lähestyi häntä. Suloinen poika!
Tässä oleva kukka on käsitelty kuva aikaisemmin blogissa olleesta kuvasta jonka näet täällä . Laitoin tämän kuvan myös Luovan laua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti