Surua

Kuulin suru-uutisen viime maanantaina. Ystäväni Leena on menehtynyt sydänkohtaukseen edellisenä perjantaina. Ensin oli vaikea uskoa uutista,odottelin vaan Leenan chaattaavan kohta ja kertovan matkaltaan missä hän oli. On vaikea ajatella,että minua yli kymmenen vuotta nuorempi ystävä ei enää soita,chattaa tai juttele meille niin tutuiksi tulleita ja tärkeitä yhteisiä juttuja. Valtavan iso pala puuttuu nyt elämästäni ja voin vaan kuvitella miten suuru suru Leenan omaisilla on juuri nyt. Leena opetti minulle paljon. Hänen positiivinen elämänasenteensa oli tarttuvaa. Vaikka hänen elämänsä oli välillä tosi vaikeaa niin aina kun kysyin mitä kuuluu,hän vastasi hyvää. Tiedän,ettei pitkäaikaissairaan elämä ollut mitään ruusuilla tanssimista mutta kun on oikea elämänasenne niin päällimmäisenä näkyy ja kuuluu se hyvä mikä elämässä on. Parhaat lähtevät ensin. Kaipaan kovasti Leenaa. Leenan blogi on täällä.