Kuinka moni on lukenut Ulla-Lena Lundbergin Jään? Palkitusta kirjasta oli aikaisemmin niin paljon puhetta mediassa että varmaan jokainen ainakin tietää kirjan.
Aloitin lukemaan sitä sairaalassa ja ensimmäinen ajatus muutaman kymmenen sivun jälkeen oli,etten taida jaksaa lukea tätä. Teksti tuntui jotenkin vanhalta. Toki myöhemmin tajusin,että kirjahan kertoo sodan jälkeen olevista vuosista ja ehkä siksi tuntui vanhahtavalta. Kun pääsin lukemisen makuun niin kirja imaisi mukaansa ja tykkäsin siitä kovasti. Hyvä Leena Vallisaaren käännös ja kirjan tapahtumat yllättivät. Ei aivan tavanomaista luettavaa! Takakannesta:" Jää on tarina saaristoseurakuntaan saapuvasta papista,hänen perheestään ja kirkkosaarta ympäröivien kylien ihmisistä - ikiaikaisista salaisuuksista joita meri ja jää kyläläisten hartioille uskovat.Eletään sotien jälkeistä aikaa,taistelut ovat loppuneet ja maassa rauha. Kesällä alueen asukkaat rakentavat terveysasemaa,siltaa ja tulevaisuutta. Mutta talvella jää asettuu eri alueiden ja kirkkosaaren väleihin kuin kivilattia. Pappilan ulkopuolella,kivivesillä ja jäällä vallitsevat iänikuiset voimat. Sen tietää myös postinkuljettaja joka näkee enemmän kuin muut. Hän tietää,että jokaisen rinnassa on jonkin muun kaipaus ja kaikki mitä kaivataan tulee veneellä."
Asiasta toiseen vaikka ei vähäisempään!
Lankakori sekaisin-blogissa on 1-vuotisarvonta hyvin palkinnoin! Kannattaa käydä tutustumassa ja osallistumassa arvontaan!
Tässä oleva kukka on käsitelty kuva aikaisemmin blogissa olleesta kuvasta jonka näet täällä . Laitoin tämän kuvan myös Luovan laua...
Miekin koetin lukea, kun ostin tämän ystävältä mutta en jaksanut joten laitoin kirjan eteenpäin... =D Voihan niinkin ilahduttaa ystäviä.. =)
VastaaPoistaHyvä kun ilahdutit,Una! Loppujen lopuksi tama oli ihan luettava kirja ja tykkäsin siitä vaikka välillä se oli vähän vaikeasti luettava.
VastaaPoistaJa nyt minä olen saan luettua Jään, joka kaksi vuotta odotti yöpöydälläni. Se kulki mukana yhdellä viikon matkalla Lähi-Idässä ja yhdellä pitemmällä Afrikankin reissulla, vaan ei tullut luetuksi. Nyt taisi olla just oikea aika lukea se. Ostin sen viime vuonna myös viisi vuotta vanhemmalle ja tänä vuonna kuolleelle siskolleni synttärilahjaksi ruotsinkielisenä, ja pikkusisko osti suomenkielisenä. Isosisko oli intohimoinen lukija ja ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän luki ensin ruotsinkielisen alkuperäiskirjan Is. Yllätyin, miten merkittävänä itse Jään koin. Ehkä peilasin sitä lukiessa myös omaa historiaani ja mietin myös sisartani ja mietin, miten hän sen mahtoikaan kokea. Minulle Jää oli vahva elämys. Ehkä minun pitäisi lukea myös Is.
VastaaPoista