Jää

Kuinka moni on lukenut Ulla-Lena Lundbergin Jään? Palkitusta kirjasta oli aikaisemmin niin paljon puhetta mediassa että varmaan jokainen ainakin tietää kirjan. Aloitin lukemaan sitä sairaalassa ja ensimmäinen ajatus muutaman kymmenen sivun jälkeen oli,etten taida jaksaa lukea tätä. Teksti tuntui jotenkin vanhalta. Toki myöhemmin tajusin,että kirjahan kertoo sodan jälkeen olevista vuosista ja ehkä siksi tuntui vanhahtavalta. Kun pääsin lukemisen makuun niin kirja imaisi mukaansa ja tykkäsin siitä kovasti. Hyvä Leena Vallisaaren käännös ja kirjan tapahtumat yllättivät. Ei aivan tavanomaista luettavaa! Takakannesta:" Jää on tarina saaristoseurakuntaan saapuvasta papista,hänen perheestään ja kirkkosaarta ympäröivien kylien ihmisistä - ikiaikaisista salaisuuksista joita meri ja jää kyläläisten hartioille uskovat.Eletään sotien jälkeistä aikaa,taistelut ovat loppuneet ja maassa rauha. Kesällä alueen asukkaat rakentavat terveysasemaa,siltaa ja tulevaisuutta. Mutta talvella jää asettuu eri alueiden ja kirkkosaaren väleihin kuin kivilattia. Pappilan ulkopuolella,kivivesillä ja jäällä vallitsevat iänikuiset voimat. Sen tietää myös postinkuljettaja joka näkee enemmän kuin muut. Hän tietää,että jokaisen rinnassa on jonkin muun kaipaus ja kaikki mitä kaivataan tulee veneellä."

Asiasta toiseen vaikka ei vähäisempään! Lankakori sekaisin-blogissa on 1-vuotisarvonta hyvin palkinnoin! Kannattaa käydä tutustumassa ja osallistumassa arvontaan!

Jack Cavanaughin kirjasarja

Olen lukenut paljon kesän aikana. Tosi vaikuttava lukuelämys oli Jack Cavanaghin kirjat mitkä kertovat Saksassa Toisen Maailmansodan aikana toimineesta vastarintaliikkeestä tai oikeammin yhden perheen elämästä ja taistelusta sodan aikana. Annankin kirjojen takakansien puhua:"Kirjailija ja historioitsija Jack Cavanaught kuvaa Hitlerin Saksaa näkökulmasta,joka on jäänyt vähemmälle huomiolle. Pastori Josef Schumacher perheineen on pannut kaiken likoon natsismia vastaan. Valvova silmä on kertomus oikeudesta ja kamppailusta oikeuden puolesta. Venäjän rintaman julmuudet haudataan Kolmannen valtakunnan loiston alle,mutta kun illuusio viimein paljastuu,nuoren rintamamiehen sydämessä syntyy rohkea ja vaarallinen suunnitelma. Teos on voittanut vuoden 2003 Christy Award-palkinnon." "Berliiniläinen pastori Josef Schumacher ja hänen nuori vaimonsa Mady löytävät itsensä keskellä natsiliikehdintää,kun heidän seurakuntalaisensa joutuvat ratkaisemaan,kenen puolella aikovat olla. Uudenlainen isänmaallisuus pelottaa,eivätkä Schumacherit voi välttyä rautaisen kouran otteesta. Kuoleman uni aloittaa Jack Cavanaughtin koskettavan saagan yhden perheen kamppailuista sodan liekeissä." "Jack Cavanaught jatkaa päätähuimaavaa saagaansa Hitlerin Saksan raunioista. Sodan jälkeen Berliinissä hakaristi on vaihtunut sirppiin ja vasaraan mutta pelko on jäänyt roikkumaan käsinkosketeltavana kaupungin ylle. Jännitys huipentuu kun Mady Schumacher ryhtyy jatkamaan miehensä aloittamaa työtä ja Stasi pääsee hänen kannoilleen. Jack Cavanaughin Liekkien läpi-sarja on saanut merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Teos on sarjan kolmas osa." Kirjat ovat niin mielenkiintoisia ja jänniä,että niitä oli vaikea laskea käsistään. Kahden ensimmäisen kirjan jälkeen odotin innoissani jatkoa mutta kolmannen lukemisen jälkeen oli jo ikävä kirjan henkilöitä ja harmitti kun ei voi lukea jatkoa. Kun luin jo seuraavaa,aivan eri aihepiiriä käsittelevää kirjaa,ajatukset pyöri vielä näiden kirjojen henkilöissä ja asioissa. Harvinaisen koukuttava sarja! Sotkin ekan ja toisen osan joten ne tulee tässä väärässä järjesstyksessä! Harmittaa,kirjoitan tekstin aina kappalejaoilla mutta jostain syystä ne ei tule blogiin asti vaan teksti on yhtä pötköä. Anteeksi,en ymmärrä miksi en saa tekstiä blogiin niin kuin sen kirjoitan. :( Luettavuus kärsii!

In memoriam Bestis 28.08-02 - 23.08-14

Yksi menneen kesän ikävistä asioista oli,että jouduin tekemään elämäni vaikeimman päätöksen koskien parasta ystävääni,Beetä. Bestis oli jo vanha koira ja kärsi lonkkakivuista. Huomasin myös ettei se enää kuullut kuten ennen ja alkoi selvästi olla väsynyt,nukkui paljon eikä jaksanut lenkkeillä pariasataa metriä pidempiä lenkkejä ja siinäkin jo välillä levättiin. Kun jouduin olemaan sairaalassa enemmän kuin kotona,Bee ikävöi minua tosi paljon. Kun tulin kotiin ja jouduin taas lähtemään niin Bestis oli aivan sekaisin joko ilosta tai surusta. Oli raskasta lähteä,kun oli pakko,js toinen jäi ääneen itkemään oven taakse. Menetin parhaan ystävän ja rakkaan lenkkikaverin. Kotona tuntuu vieläkin liian hiljaiselta ja tyhjältä. Järki kertoo ratkaisun olleen oikean mutta tunnetasolla on ikävä. Kurjinta oli etten päässyt itse edes saattelemaan Beetä viimeiselle matkalle vaan olin silloin suhteellisen huonokuntoinsena sairaalassa.

Kesän jälkeen

Pitkästä aikaa päivittämässä blogia. Kulunut kesä on ollut yksi elämäni vaikeimmista eikä ole ollut mahdollisuutta eikä motivaatiotakaan päivitellä tänne mitään. Menin toukokuun 28. päivä kävellen sairaalaan nilkkaleikkaukseen ja sen jälkeen kaikki onkin mennyt aivan toisin kun piti. Luulin olevani muutaman päivän sairaalassa ja tulevani sitten kotiin toipumaan mutta pääsin kotiin vasta kahden kuukauden jälkeen. Nilkka leikattiin sovitusti mutta jalkaan tuli trombi. Sitä hoidettiin verenohennuslääkkeillä ja ne taas aiheutti sisäisiä verenvuotoja. Samaan aikaan ainoa munuaiseni lakkasi toimimasta ja jouduin dialyyseihin. Olin kolmessa eri sairaalassa ja kolmella eri teholla. Kotiin palasin pyörätuolissa koska en voinut varata leikattuun jalkaan. Onneksi munuainen alkoi jossakin vaiheessa taas toimimaan ja pitkän kuntoutuksen jälkeen olin siinä kunnossa että pääsin kotiin. Olin pari kertaa viikon verran kotona kesän aikana ja jouduin taas uudestaan sairaalaan,milloin syynä oli sepsis tai joku muu ongelma tai komplikaatio. Nyt olen ollut viikon taas kotona ja toivottavasti tama ilo saa jatkua! Istun vieläkin pyörätuolissa koska leikatun jalan luut ei ole luutuneet odotetusti. Nyt voin puolivarata jalkaan ja kyynärsauvakävely on harjoitteluasteella. Kuvassa on ystältä saatu Afrikantähdikki. Kaunis!