'
Luin SusuPetalin Vanhat poikaystävät-kirjan. Selailin kirjaa heti kun se löytyi postilaatikosta mutta syvennyin siihen kunnolla vasta eilen illalla. Teksti on tuttua susupetalia vaikka ensisilmäyksellä joku tekstissä hämmästytti ja ihmetytti. SusuPetal kuvaa arkea,tavallista elämää ja sen näkymiä ihailtavan hauskasti ja raaastikin,välillä kauniisti ja niin todentuntuisesti. Mitä sanot esimerkiksi tästä: KANSAKUNTA Mistä on pienet tytöt tehty? Kiltteydestä,avuliaisuudesta. Itkemätömistä itkuista,suremattomista suruista. Mistä on pienet pojat tehty? Reippaudesta,sisusta. Pois pyyhityistä peloista,sylittömästä sankaruudesta. Mistä on aikuiset tehty? Pienistä tytöistä. Pienistä pojista. Ikuisesta ikävästä.
Kirjan takakannesta:" Tämän kirjan tekstivalikoima sisältää runoa ja proosaa kymmenen vuoden ajanjaksolta,leikkauksia ja tarkkoja havaintoja arjen joskus myös groteskeista ja surullisista tilanteista ja sattumuksista,tuokiokuvia Pariisista,Lähi-Idästä.Espanjasta,Turusta,minäkertojan sisäisiä tuntemuksia lyhyin välähdyksin,kielelliset sivallukset ovat paikoitellen uskomattomia: "Nainen luutii tieltään presidentin"."
