Luin Las Palmasissa ollessani monta kirjaa. Mukanani oli viisi kirjaa ja jätin ne kaikki sinne ja kävin vielä jotain lisälukemista lainaamassa matkan aikana. Parhaiten mieleeni jäi Martin Grayn Kaikkien rakkaitteni puolesta. Kirjan on muistiinmerkinnyt Max Gallo. Olen lukenut sen kerran nuorena ja silloin se teki valtavan vaikutuksen. Kirja palasi mieleen ja ostin sen divarista matkalukemiseksi.
Kirja oli aivan yhtä mielenkiintoinen ja hyvä kuin sen muistinkin. Kirja kertoo alussa Grayn nuoruudesta Puolassa,Varsovassa ja vähitellen edetään sota-aikaan,juutalaisten ajamiseen gettoihin ja sodan kauhuihin. Kirjassa kerrotaan myös Martin Grayn elämästä Amerikasta,hyvistä ja huonoista ajoista siellä.
Kirja on henkeäsalpaavan jännittävä. Lukiessa toivoo vain parasta päähenkilölle ja hänen läheisilleen ja iloitsee jo hyvistä ajoista,kunnes taas jysähtää. Jää vaan miettimään,kuinka ihminen kestää niin paljon isoja vastoinkäymisiä! Martin Gray sanoo osuvasti kirjan lopussa:"Elän, toimin, kuljen. Pakenin Treblinkasta, jäin henkiin, rakensin linnakkeeni. Mutta kaikki linnakkeet ovat katoavaisen tilapäisiä. Liikun yhä: en halua elää vain itseäni varten. Mitä hyötyä siitä olisi?" Kirjansa alussa hän kertoo: "En ymmärrä, miten voin yhä edelleen olla tässä, miten voin kerätä aineistoja, miten jaksan taistella säätiön puolesta järjestelemällä tapaamisia ministeriössä tuen saamiseksi. Minulla ei ole asetta kuten Puolan metsissä, mutta hetkittäin tunnen sisikunnassani saman voiman kuin tuolloin. Enkä ymmärrä itseäni. Myös tästä syystä haluan kertoa elämästäni, meidän elämästämme: jotta sinä päivänä, kun pääni viimein pakahtuu, ihmiset tietäisivät, jotta rakkaimpieni elämä jatkuisi."
Hyvin koskettava kirja. Varmaan,jos saan elää,luen tämän vielä joskus kolmannen kerran.
Tässä oleva kukka on käsitelty kuva aikaisemmin blogissa olleesta kuvasta jonka näet täällä . Laitoin tämän kuvan myös Luovan laua...